8 Jan 2019

Varjojen laakso. The valley of shadows

Talvisin valoa pilkottaa laaksoon kerrostalojen väleistä. Auringonsäteet muuttavat jäiset sähkölangat kimaltavaksi koristeeksi. // The sun shines into the valley from between the buildings. The frozen wires turn into a sparkling decoration.

Matalan valon luomat varjot katoavat pikaisesti.//Shadows cast by the low-lying light fade quickly.

Kasvihuoneeseen osuu tammikuisen auringon säde.// A glass house meets a ray of January sun.

Siemenkota on tyhjentynyt tuuleen.// A pod has emptied itself in the wind.

Kevääseen mennessä ruusunmarjat ovat mustuneet.//Come spring the rosehips will be black.


Yksi klematiksen siemen päätyi rappusten alle, iti ja pyrkii joka vuosi esiin ahdingostaan. Se tukevoituu mutta ei kasva pituutta, koska aina se unohtuu ja tulee tallatuksi.
Uuden vuoden jälkeen poikkesin mökillä. Kelmeää keskitalven valoa kesti tunnin verran. Auringon siirtyillessä kerrostalon selustasta toiseen, milloin mikin kohta laaksossa kylpi hetken valossa. Sitten valo katosi ja talviyö hiipi laaksoon.

Se kuitenkin riitti.

- Alanko  suunnitella kasvihuonetta? Se sopisi sille nurmikolle, jolla harvoin oleskelen, ja jota on ikävä leikata.
- Vai miten olisi lammikko? Naapurilla on vesilisko lammessaan, minäkin haluaisin. Vai saanko vain hyttysiä? Entä jos valan matalan, betonisen altaan à la Ulla Molin?
---
After New Year I stopped by at the cottage. The pale winter sun reached the valley from between the neighbouring buildings. It shone briefly on the glass house, skipped one cottage, touched another, sent long shadows along the paths. Then it disappeared, night crept over the gardens.

It was enough.

- Shall I plan a glass house? It would fit the lawn that I hate to mow.
- Or how about a pond? A neighour has a newt in his, I want one, too. I'll probably only get mosquitos. What if I cast a shallow cement pond like the one Ulla Molin is famous for?

9 Dec 2018

Kaikki, mitä tiedän mesisienestä. Everything I know about honey fungus

Entinen ruusuorapihlaja, ihastuttava pikkupuu. This was Crataegus Paul's Scarlet, a really lovely small tree.
Ensin kuoli syreeni
Tutustuin mesisieneen kesällä 2010, kun kokeilin Järnassa näkemääni tapaa hoitaa vanhoja puita. Omenapuiden tyvet olivat vajonneet 30 cm maanpinnan alapuolelle, roudan liikuteltua suoperäistä maapohjaa. Mikään puu ei kestä, jos sen tyvelle kasataan multaa, ja etenkin omenapuut neuvotaan istuttamaan kumpareeseen, jolta vesi valuu pois.

Vaihdoin tyvimullat salaojasoraan ja seulanpääkiviin ja vedin ilmastointiputkia tyvien alta, kuten Järnassa neuvottiin. Postaukseni aiheesta löytyy täältä.

Kun kaivelin multaa tyven alta huomasin, että maassa risteili mustaa, karkeaa rihmastoa. Tyvikaarna näytti kummalliselta, rapsutin - se irtosi isoina riekaleina. Alta löytyi valkoista, jauhomaista ainetta ja kuolleelta näyttävää pintaa. Muistini uumenista nousi mielikuva eräästä artikkelista ja varmuus, että kysessä oli mesisieni, Armillaria mellea. Se ei ollut iloinen hetki.

Alkoi kova tiedon metsästäminen. Seuraavina kesinä menetin solkenaan nuoria pensaita ja pikkupuita. Syreenejä, ruusuorapihlaja, ruusuja, korkeaksi ennättänyt luumu. Olin hysteerinen: papatin löydöstäni kaikille, esittelin rihmastoja, luennoin tunnusmerkeistä, annoin ohjeita, vaikka niitä ei pyydetty.

Tieto ja tuska
Soitin läpi kaikki tahot, googlasin sivustot, pläräsin tietokirjat. Kukaan ei tiennyt sienestä mitään, eivät tavoittamani professorit eivätkä ammattilaiset. RHSn* sivuilta selvisi, että kyseessä on "pahin vitsaus, jonka puutarha voi kohdata". Englantilaisella keskustelupalstalla neuvottiin "juoksemaan karkuun", jos sieni löytyy puutarhasta. *Royal Horticultural Society

Sitten. Englannista löytyi Armillatox, tervajohdannainen, vieläpä ekologinen, 40 vuotta markkinoilla ollut aine, joka oli kehitetty juuri mesisienen tuhojen estämiseksi. Internet oli täynnä brittipuutarhureiden kehuja "puutarhan ainoasta toivosta". Armillatox vahvisti puuvartisen kasvin omia torjuntamekanismeja, kertoi puhelimessa sen valmistaja, herttainen, äänen perusteella iäkäs mies. Putken päässä näkyi valoa, päätin kokeilla.

EU oli vuonna 2003 kieltänyt Armillatoxin markkinoinnin kasvinsuojelutarkoituksessa.  Pienellä valmistajalla, jonka ainoa tuote se oli, ei ollut varaa teettää EUn vaatimia 3 miljoonaa maksavia tieteellisiä tutkimuksia. Sitä myytiin kuitenkin kiveysten ja puupihojen puhdistajana. Tilasin ainetta ajatellen, että oli ihan sama, mitä EU mietti, jos yksi ihminen Suomessa käyttää sitä neljän puun rungoilla pienellä pensselillä töpöttäen.

Yksi alkukesä meni töpötellessä tyviä parin viikon välein. Aineessa oli vahva tervan haju. Naapurit kysyessä hajusta jaoin auliisti tarinaa sienestä ja aineesta. Sinä kesänä kuoli enää vain kaksihaaraisen syreenipensaan toinen haara. Toinen haara oli hengissä vielä mennä kesänä.


Tukes puuttui asiaan
Olin ajautunut kahnaukseen naapuripariskunnan kanssa, ja he päättivät näyttää minulle kaapin paikan. Ensin he valittivat, että haju aiheutti isännälle hengitysvaikeuksia. Mutta kun haju tuppasi hälvenemään muutamassa tunnissa, keksivät he Tukesin. Tukesin tädit vakuuttuivat rikollisesta toiminnastani ja käskivät lopettaa. Ei siinä järkipuhe auttanut: kielletty mikä kielletty. Armillatox sai mennä. Naapurit eivät ehkä ajatelleet, että sieni ei tunne rajoja, ja minun hoitotoimeni olisivat pitkässä juoksussa  kenties auttaneet heitäkin.

Vuonna 2017 henkensä heitti teresanruusu. Se tapahtui muutamassa kevään päivässä. Pensas kehitti hiirenkorvat, jotka eivät auenneet lehdiksi, ja pensas oli vainaa. Kaivoin sen ylös -kuva alla.
Vanhat merkit: kosteana irtoava kuori, mustia rihmoja, valkoista pölyä. Familiar signs: moist, loose bark, shoelaces, white powder.
Vaihdoin mullan uuteen ostomultaan, istutin uuden teresanruusun. Istutuskuopan rajasin 60 cm syvyydeltä allasmuovilla, jota rihmaston ei pitäisi voida läpäistä.

Viime kesänä kuoli pari perennaa - sieni ei valikoi kohteita, joita sen tielle osuu. Vartettu punaherukka kitui keväästä loppukesään kohdassa, josta luulin siivilöineeni kaikki rihmastot. Se ei siis riitä, multa pitää vaihtaa. Niin tein, perennapenkissä on nyt parisataa litraa uutta multaa allasmuoviin rajattuna.

- Kohta sun puutarhasi on täynnä muovialtaita. Tytär hymyili vinosti.

Tieto mesisienestä leviämässä
Vasta viime kesänä aloin kuulla sienestä muualtakin. Puutarhan parhaaksi-sivusto Facebookissa on erittäin hyvin perillä siitä. Alku ja juuri-kaupassa sanottiin asiakkaiden puhuneen mesisienestä vasta kahtena viime vuonna. Tuija-aidat kellastuvat eikä syy ole kevätahavassa. Tuttu biologi kävi paikan päällä tutustumassa tilanteeseeni.

- Joku sieni sulla kyllä on, mutta mikä... Hän pohti.
- Ole yhteydessä Sieniseuraan.

Sieniseurasta ei arvailtu mitään, vastattiin vain näytteen tutkimisen olevan kallista, eikä se toisi täyttä varmuutta, mistä sienestä oli kyse.

Minä olen kuitenkin varma. Mesisieni, Armillaria mellea, melskaa puutarhassani, ehkä muuallakin alueella.

Mistä sieni sai alkunsa
Vuonna 2004 aluella oli vedenpaisumus salaojaputkien tultua vahingossa katkaistuiksi. Vesi viipyi etenkin minun päässä aluetta koko kesän seuraavaan kevääseen asti, kunnes putket avattiin. Alue on vanhaa suota, jota on viljelty sata vuotta. Ympäristö on kostea ja multa syvää. Kuolleet juurakot ja kannot on peitetty multaan maatumaan. Niin tehdään vieläkin. Kierre on valmis.


Sienelle on oivat olosuhteet. Paljon ruokaa: mesisieni on lahottajasieni. Ilman sitä ihmiskunta kököttäisi kilometrejä korkeiden puupinojen päällä. Se saa vauhtia kuolleesta puusta ja käy sumeilematta elävien kasvien kimppuun, myös perennojen. Armillatoxia ei enää myydä  eikä valmisteta Englannissakaan, valmistaja pisti lapun luukulle. Nettikansa siellä kaipaa ja suree sitä.

Sienen rihmasto menee puun nilakerrokseen, missä nesteet ja ravinteet kulkevat. Se estää kasvin aineenvaihdunnan. Usein kasvi taistelee viimeiseen asti, tekee vielä upean viimeisen kukinnan ja kuolee seuraavana sesonkina. Niin tekivät syreenit, luumu ja kirsikat.

Mesisienilajikkeita on useita,  kaikki eivät ole aggressiivisia. On todennäköistä, että kyseessä A. mellea, jos terveitä kasveja alkaa äkillisesti kuolla

Miten ehkäistä sientä
RHSn mukaan paras keino välttyä mesisieneltä on hyvä puutarhahygienia. Se tarkoittaa, että kuolleiden puuvartisten juurakoita ei jätetä maan sisään, vaan kaikki, ihan kaikki,  kaivetaan ylös. Sairastuneen kasvin lähellä olevat pensaat, esimerkiksi pensasaidassa, tulee myös poistaa. Liian syvällä kasvavan kasvin tyveltä poistetaan multaa - katso mitä kirjoitin alussa. Sairaat kasvit ja niiden osat poltetaan tai viedään Sorttiin, ei kompostiin. Saastunut multa viedään Sorttiin, ei levitetä toisaalle, eikä kompostoida. Maata käännetään syvältä: jos rihmastot pilkkoutuvat pieniksi eikä niillä ole ravintoa, ne kuolevat.

Kasveista pidetään huolta, jotta ne ovat terveitä ja ehjiä. Oikea kasvi oikealle paikalle. Riittävästi ravinteita vaan ei liikaa. Varotaan vahingoittamasta  juuria, vauriokohta voi toimia rihmastolle porttina kasvin sisään.

Torjunta-aineita ei enää ole. Jos halutaan suojata arvokas kasvi, se ympäröidään paksulla allasmuovilla vähintään 40 cm syvyydeltä. Muovin tulee näkyä muutama senttimetri maanpinnan yläpuolella. Alueen jättäminen vuodeksi, pariksi kesannolle ja maan kääntäminen useita kertoja tuhoaa sienen siltä kohdalta. Älä käytä haketta maanpeittona. Nurmikon kylväminen saattaa auttaa, mutta ei ole yhtä tehokas kuin kesannointi.

Kun alue on valmis ottamaan vastaan uusia kasveja, valitse vastustuskykyisiä. Mesisieni rakastaa erityisesti mansikkaa ja perunaa! RHS luetteloi sienelle alttiita sekä melko vastustuskykyisiä kasveja, mutta täysin immuuneja kasveja ei ole. Vastustuskykyisimmistä  tunnistan vain muutamia meille sopivia, kuten puut Alnus (leppä), Larix(lehtikuusi) ja Rhamnus (paatsama). Pensaista tuttuja ovat Aronia, Buxus, Calluna (kanerva), Erica (kanerva), Hippophae (tyrni),  Hypericum (kuisma), Kerria (kerria), Philadelphus (jasmike), Salvia, Spirea (pensasangervo), Symphoricarpos (lumimarja). Köynnöskasvien listalta vain Acitinidia (japaninlaikkuköynnös) on minulle tuttu.

Miten jatkossa
Toissavuonna kaadoin kolme huonokuntoista puuta.  Yhden kannon sain v a l t a v a l l a vaivalla ylös, juurakko jäi. Kaksi muuta kantoa jyrsitään kohta, juurakot jäävät. Namskis, sanoi mesisieni.

Mitä tehdä, kun maaperä on täynnä juurakoita, joista mesisieni tykkää ja joista ei ole mahdollista päästä eroon ilman kauhakuormuria? Jotain tällaista, tai näiden yhdistelmä:

1. Käännän maata aiempaa perusteellisemmin ja poistan eteen tulevat juuret. - Tämä on loputon työmaa, mutta ei ainakaan pahenna tilannetta.
2. Vaihdan kuolleen kasvin kohdalta mullan uuteen ja teen altaita. -Kesällä altaat peittyvät kasveihin, talvisin näky on outo. Tulee kalliiksi tilata multaa suursäkki kerrallaan.
3. Pienennän istutuksia, korvaan nurmella, istutan vain kesäkukkia. - Ei huvittaisi, minähän "maalaan puutarhaa" kasveilla! Pitäisi laittaa koko pläntti kesannolle ja aloittaa puutarha alusta parin vuoden päästä. Tämä olisi järkevintä, mutta käytännössä mahdotonta. Kasvit eivät kuole kaikki kerralla vaan toinen sieltä, toinen tuolta, joten joutuisin poistamaan terveetkin kasvit.
4. Uudistan puutarhaa vuosi vuodelta kokonainen alue kerrallaan siten, että vanha maa kasveineen roudataan Sorttiin, alue rajataan allasmuovilla.  - Ison multamäärän kuskaaminen pois tulee kalliiksi.
5. Elän kuten tähänkin asti. Kun mesisieni kellistää jotain, en enää istuta tilalle kuin kesäkukkia tai tuon paikalle ruukun.

Lopuksi
Olen lakannut huolehtimasta naapureista. Useimmat ovat tietoisia ongelmasta, kai he luulevat, että se koskee vain minua. Neuvon, jos pyydetään, muuten keskityn omiin asioihini. Sehän on muutenkin hyvä asenne elämässä. Leben und leben lassen. -Alla kännykällä otettua videota rihmastosta.
 
Everything I know about honey fungus

The revelation
I have a long history with honey fungus. I discovered it in 2010 when I dug up soil from around and under my old apple trees. The reason for the maneuver was that the trunks had sunk into the ground which shifts and moves with the annual freezings and thawings. In the long run this weakens the tree making it susceptible to illnesses.

I noticed black so-called shoelaces in the soil. They were everywhere and seemed to grow radially from the trees, 10-20 cm deep. I recalled an article about honey fungus. Everything that had stood in it corresponded with what I was seeing.

Shoelaces, moist bark loosening from the trunk close to ground level, white powdery stuff under the bark. The sudden deaths of several healthy seeming young plants got an explanation.  I was devastated.

Hunting for info
I hunted all over for information, called biology professors, gardening professionals, surfed the Internet. I found very little information in Finnish but a lot more in English. The RHS was, of course, very informative although the message was not good. My garden was doomed, so it seemed.

Considering that the British say the fungus is "the worst that can happen to a garden", the lack of information available in Finnish, at least to the general public, was astonishing. Maybe I consulted the wrong kind of professors and websites?

The start and spread
The fungus has optimal conditions in my area. It has been a garden for 100 years, but was initially a bog, drained for allotments. A large part of it lies low, below street level, and is surrounded by the city and its high rises. Summer 2004 was extremely rainy, and when the drainage was mistakenly cut off by a building site, the lowest part of the area was under water, or very wet, from july until the following spring.

People habitually leave the roots and stubs of dead plants in the ground. This fungus eats away dead plant matter, it is its lifeline. Without it, and similar fungi, mankind would sit on a huge pile of dead wood. However, honey fungus can in favorable conditions become quite deadly. Leaving dead plant matter helps it run amok.

Later, over a few seasons,  I lost a dozen healthy-looking plants. They would begin to develop leaves but all of a sudden, almost overnight, die. A bush here, a tree there, lilacs, philadelphuses, roses. The fungus was everywhere.

I was hysterical. I preached about the villain, gave unsolicited advice - people would not believe nor did they seem to care. Many said it was a problem I had brought upon myself: "you've been buying so many plants, you must have gotten it with them. I have no such problems in my garden".

Armillatox
Armillatox was developed 40+ years ago for the sole purpose of fighting honey fungus. The Internet in the UK sang its praise. However, EU forbade its use as a fungicide. It was produced by a small family company run by a sweet old gentleman I once spoke with. They could not dish out the 3 million pounds for the scientific tests EU requested to stay on the market.

However, in 2010 it was still sold as a cleanser for terasses in the UK. I bought a bottle and started to dab small amounts on the most susceptible trees and bushes. It smelled strongly of tar but the smell vanished quickly. The devastation slowed down. A double-stemmed lilac lost one stem in 2010, this summer the remaining stem was just fine, thanks to a few dabs of Armillatox years ago, it seems.

I had recently had a run-in with a neighbor who wanted to get back at me. First, they complained the smell was causing them breathing difficulties but then they had a better idea. They contacted the government agency Tukes (Finnish Safety and Chemicals Agency). Convinced of the danger I was putting the neighbours in, the ladies at Tukes spent a quite a few tax payer financed hours attacking me. I was to stop using the fungicide immediately. No point in trying to reason with them. And, to be honest, I was indeed dabbing a prohibited liquid on my four apple trees.

Now there is no Armillatox, not in my garden nor elsewhere. The UK company closed shop.  Armillatox is sorely missed, by me and thousands more, judging by the talk on the web.

Information
For English speakers there is the RHS, so I will not repeat the excellent advice found there. Just click on the link. Read it, believe it, act accordingly. Good garden hygiene is elemental.

How now?
I have been doing a little bit of everything advised by the RHS. But honey fungus is still alive and doing well in my garden.

When I dig, I dig deep and remove every bit of wood I find. When a plant dies, I have started to replace the contaminated soil with new soil and throw the spoiled stuff away. NOT into the compost!

I may redesign many of the beddings and let some lie fallow. I will replace the soil, surround the new beds with thick plastic. I will replace plants when they show signs of being unwell. I will, however, not take down the apple trees which I believe to be the main source of the fungus. Hence, the fungus will remain.

I've stopped talking about the fungus. It quite obviously exists in the lower parts of the area and will continue to spread. I will not let the knowledge of the fungus lurking underneath the beautiful area spoil my enjoyment of it.

13 Oct 2018

Katse varjoon. Look at the dark side.

Alkuperäiskansan toteemi näkee kauas./First Nations' totem sees afar.
VIU kampus./VIU campus.
Punaiset mekot liehuvat syystuulessa. / Red dresses in the autumn breeze.
Kanadaa järisyttää satojen alkuperäiskansan naisten murhat "Kyynelten tiellä". Mekot muistuttavat tästä.//The red dresses remind of the terrible fateof hundreds of First Nations girls and women.
Kasinossa on vain eläkeläisiä.//Only pensioners in the casino.
Näkymä rannalla, 200 m keskustasta./A view on the beach, 200 m from city center.
Nanaimon rauhallinen keskusta. /The peaceful center of Nanaimo.
Minulla on taipumus löytää kauniin takaa rumuutta ja jäädä sitä vatvomaan. Genovassa osuin  narkomaanien huumekujalle. Antibesin huvivenesatamassa tyttö piikitti reiteensä. Nanaimon kodittomista kerron täällä jo kolmatta kertaa.

Nanaimossa minua järkyttää se, että vaikka osa telttakylän asukeista on sekavaa, epäsosiaalista porukkaa, osa on kunnollista ja vain työtä vaille. Kun täällä putoaa yhteiskunnan laidalta, on pohja hyvin syvällä.  Maan suurin kodittomien telttakylä nousi paikalle viisi kuukautta sittten.  Nyt se tullaan purkamaan, syynä hygienia ja paloturvallisuus. Kylästä on 200 m kuvan rauhalliselle kadulle . - Kotiin palattuani ystäväni lähetti tämän linkin. - Jotain apua heille on siis tulossa.

VIU, Vancouver Island University, on levinnyt korkealle mäen rinteeseen. Rappusia on paljon, joten kunto kohoaa, vaikka kampukselle tullaan autolla. Parkkipaikka on valtava, autotta saarella ei pärjää.
Yliopisto oli ennen ammattikorkeakoulu, mutta saadakseen hyvin maksavia opiskelijoita ulkomailta se muutti statuksensa yliopistoksi. Ulkomainen raha on tarpeen, sillä täälläkin hallinto säästää koulutuksesta. Kampuksen betonibrutalismia edustava arkkitehtuuri ei vaikuta, mutta maisemat  yli Georgia Straitsin ovat huikaisevat ja istutukset ammattitaidolla toteutetut.

Moottoritien varrella näkyy tuon tuosta punaisia mekkoja liehumassa pusikoissa, niitä on kampuksellakin. Auringossa, tuulessa heiluessaan ne ovat kammottavia, kun tietää, mitä ne symboloivat. Lokakuun kolmantena päivänä ne muistuttavat sadoista kadonneista tai murhatuista alkuperäiskansan naisista.  Murhien tekijöitä ei ole saatu kiinni. Kyse näyttää olevan systemaattisesta toiminnasta seuduilla, joissa kaukaisilta reservaateilta pois pyrkivät, rahattomat naiset joutuvat liftaamaan. Heidät on raiskattu, murhattu ja ruumiit on nakattu pohjoisen "Kyynelten tien" poskeen.

- Nyt koet kulttuurishokin, ystäväni sanoo ja vie minut kasinoon. Kirkas aurinko jää ulos, astumme välkkyviin valoihin ja laitteiden hurinaan ja kilinään. En ole ennen ollut kasinolla.

Sisällä on kymmenittäin yksikätisiä ja pelipöytiä, pelaajien keski-ikä on 80 tai enemmän.Monet heistä ovat yksin. Ehkä tämä on tapa täyttää päivä, kun aikaa on, rahaakin hieman, ja ystävät ja lapset ovat poissa. Kunnalla ei taida olla tarjota vaihtoehtoa, jos ei sitä itse pysty hankkimaan. Poistumme saman tien.

Miltä Suomi näyttäisi kanadalaisesta, jos hän sattuisi esimerkiksi Lahteen tai Kouvolaan? Yritän nähdä ne ulkopuolisen silmin. Onko eroa? Uskon, että on. Suuremmilla veroillamme saamme yhteiskunnalta enemmän, olimme sitten huono-osaisia tai elämää aloittelevia nuoria tai yksinäisiä vanhoja.
---
I have the unfortunate tendency to see the ugly behind the beautiful and to ruminate on it. Drug addicts in Antibes and Genoa. Now a stream of les miserables in Nanaimo.

What disturbs me the most about the destitute of Nanaimo is that although many are scary looking addicts, many are merely unemployed. When you fall off the grid here, the fall is bottomless. Nanaimo's tent village is only 5 months sold and the largest in the country. Now the town is going to evict its inhabitants, for sanitary and fire hazard reasons. The camp is 200 m from town center. - When I return home, my friend sends this link. It seems some help is on the way.

The VIU campus clings to a steep hill. The view is fabulous. The brutalistic architecture is no delight to the eye, but it is home to a university that used to be a college. As the administration has cut funding to education, as it has in Finland,  the university status helps it to recruit overseas students whose fees are much higher than Canadians'.

On October 3rd the red dresses fluttering in the breeze next to the motor way and on the campus mark the tragic deaths of hundreds of First Nations women. The women have no money so they hitchhike away from their distant reservations. They have been raped, murdered and thrown into the ditches of a "Highway of Tears"in the north. The murderers have not been caught although it seems this has been, maybe still is, quite systematic

- You are going to have a culture shock, my friend says and takes me to the casino. I have never been to one before.

There are dozens of one-armed bandits, card tables and roulettes. Lights flash, the machines whirr and klink. The clients are 80 years or older. Most of them sit alone. Maybe this is the best way to get out of the home and spend a day when there is ample free time, some money and no company.

What would a Canadian think if he happened to visit Lahti or Kouvola, for instance? Would he notice differences? I think so. Our high taxes create a society that takes care of the destitute, educates the young and seldom leaves the old totally alone.

8 Oct 2018

Vancouver nopeutettuna. Vancouver accelerated

"Tuossa näkyy läjä rahaa!" /"Folks, you're looking at a  pile of money!"
Syksyn punalehtiset vaahterat ovat tuontitavaraa. /The red-leaved maples of autumn  are imported.
"Täällä näytetään väkivaltaa muttei naisten nännejä." Kanadalainen versio Pienestä Merenneidosta. /"We show violence but women's nipples are a no-no."The Canadian version of the Little Mermaid.
Lion's Gate Bridge

Olin siellä. /I was there.
Joku muu on täällä. /Somebody else is here.

Vancouver Art Gallery Café
BC Ferries kulkee saaren ja mantereen väliä, $17/suunta. Lentäenkin pääsisi, mutta hinta on toinen. Matka kestää 1,5 h, lautalla on mukavat tilat ja upeat maisemat. Bussi vie satamasta keskustaan. Osta sitä varten Compass Card day pass, $8, se on voimassa 24 h.

Harhailtuani nuorena ja omapäisenä turistina eri kaupunkien tylsimmissä kortteleissa, myönsin viimein, että kartta, opaskirja ja Hop On Hop Off-turistibussit eivät ole junttiuden tunnusmerkkejä. $49 on kohtuuhinta siitä, että saan yleiskuvan Vancouverista. Seuraavalla kerralla voin keskittyä puutarhoihin sekä esimerkiksi Kitsilanon kaupunginosaan.

Bussikuskimme on hylännyt nauhoitetut selostukset ja antaa omat versionsa maisemista. Kaupungin yli 1000 pilvenpiirtäjää symboloivat rahakasaa, joka reunustaa parhaita näköaloja. Pilvenpiirtäjiä on suunnitteilla kolmisen sataa lisää. Koko BC:n rannikko on seismistä aluetta, ja tulivuorenpurkaus tulee tekemään valtavia tuhoja.

- Se voi tapahtua nyt, se voi tapahtua 200 vuoden päästä, mutta varmaa on, että sellainen tulee. Tuho tulee olemaan suunnaton.

Hong Kongista tulleet kiinalaiset ovat 80-luvulta lähtien ostaneet kiinteistöjä niin, että hinnat ovat lähteneet tavallisten ihmisten käsistä. Elinkustannukset Vancouverin kaupungissa ovat toiseksi korkeimmat maailmassa - Hong Kongin jälkeen. Joukoittain eäkeläisiä on lyönyt rahoiksi myymällä talonsa  ja muuttanut halvempien hintojen, rauhallisemman elämänmenon perässä saarelle, jossa vuorostaan hinnat ovat räjähtäneet. Koska eläkeläiset ovat muuta väestöä huonommassa hapessa,  ja heitä on lyhyen ajan sisällä tullut paljon, on saaren terveydenhoito vaikeuksissa.

Vaurauden viereen on noussut kasvava sosiaalinen ongelma: kodittomat. He tulevat tänne leudon ilmaston vuoksi. Talvi Vancouverissa on siedettävämpi kuin esimerkiksi preerialla. Heidän telttojaan on kaikkialla. Moottoritien reunamilla,  Stanley Parkin pusikoissa, Lion's Gaten sillan alla.  Sadan metrin päässä Gastownin trendikkäästä ostosalueesta ohitamme kortteleita, joissa sadoittain kurjan näköisiä ihmisiä makaa tai istuu kadulla, hoipertelee ympäriinsä ja hihhuloi sekopäisenä. Keskustassa Georgia Hotelin edessä, katuvaloissa, toppatäkin alla, lojuu mies, vain kerjäävä käsi on näkyvissä.

- Vielä kaksikymmentä vuotta sitten täällä ei ollut tällaista, seuralaiseni sanoo.
- Ongelma on vaikea, mutkikas. Siitä huolimatta, että näky häiritsee, ahdistaa ja pelottaa, näille ihmisille ei tahdo löytyä riittävästi tukea ja apua. Kukaan ei halua maksaa lisää veroja.

Onhan Suomella sama ongelma, mutta meillä ilmaston johdosta näitä ihmiset ei useimmiten jätetä ulkosalle eivätkä he siksi ole yhtä näkyviä. Kauhistelun sijaan turistina on järkevämpää keskittyä siihen Vancouveriin, joka on liberaali, vauras, kaunis ja hyvin ystävällinen.
---
BC Ferries sails between the island and mainland, $17 one way. You can take a plane, too, but the price is different. From the harbour to the center there are busses. Buy a Compass Card, $8, valid for 24 hours.

One of the many vanities of my youth was to travel  to new destinations without a guide book. I know better now, and appreciate a map, a guide book and the Hop On Hop Off tours. $49 for an overview of the city's main sights and quarters is worth it, and the tour takes the afternoon.

Our driver is a funny fellow who instead of the taped presentation gives his own version of Vancouver.  To him the 1000 plus skyscrapers symbolise a pile of money assembled where the best views are. The whole BC coast down to California is a seismic area and an earth quake is bound to happen.

- It can take place tomorrow or after 200 years, but it is bound to happen. The devastation will be immense.

Since the 80's the Chinese from Hong Kong have made their way to BC and bought properties. The property prices are now out of reach for regular Vancouverites. Vancouver is the second most expensive city in the world to live in, after Hong Kong. As a result, a great number of pensioners make a pile of money when they sell their houses and move to the island. Now land prices are soaring here. Another negative result is that the health care services have to deal with an aging population and are over stretched.

The area has a growing social problem, the homeless. They come here because of the mild climate; winter in Vancouver is not as bad as in, eg, Ontario. Their tents are everywhere: next to the motorway, under Lion's Gate bridge, in the bushes in Stanley Park. A few meters from the trendy Gastown quarter, our bus passes hundreds of miserable shapes. They sit or lie on the sidewalk, hobble along or wave boisterously at us. Downtown in front of Georgia Hotel we see a man lying under a quilt next to the traffic lights. Only his hand holding a beggar's cup sticks out.

- Twenty years ago it wasn't like this, my friend says.
- The problem is very complex and difficult.But although it is scary and disturbing, these people do not get enough help and assistance. Nobody wants to pay more taxes.

Finland has the same problems, but the destitute are not as visible there, mainly because of the climate. People get at least some kind of a roof over their head. Instead of paying attention to every gutter, as a tourist I am wise if I just enjoy the Vancouver that is liberal, wealthy and friendly. And very very beautiful.