21 Jun 2017

Viikko nelinkontin. On all fours


Tuoleilla ei istuskella. No time to sit.
Hetken verran näyttää hyvältä. Looking good for a moment.
Työmaa. Work in progress.
Kuivan paikan kasvien kokeilupenkki. This is where I try out plants for dry places.
Vietin runsaan viikon rähmälläni perennapenkeissä. Kaivoin ylös sarjatähdikkiä, Ornithogalum angustifoliumia. Sen vuoksi kukkamaani ovat keväisin kuin vihreän turkiksen peitossa, "karvat" ovat sipulikasvin lehtiä. Lehdet tehtyään se tuottaa vaatimattomia, valkoisia kukkia. Sarjatähdikki on alueen alkuperäislajike, mutta minä heräsin näkemään sen vasta vuosi sitten. Se sai levitä estämättä viisitoista vuotta, ja kyllä se on levittäytynytkin. Joudun varmasti uusimaan operaation vuosittain, mutta mitäpä sitä ei tekisi täydellisyyttä tavoitellessaan.

Sorttiasemalle viemistä odottaa seitsemän painavaa jätesäkillistä täynnä sarjatähdikkiä ja muita sipulikasveja. Narsissit saivat nekin huutia, sillä niiden kukinta heikkenee täällä muutamassa vuodessa, ehkä vahvan maaperän ansiosta. Nyt maasta nousee isoja paakkuja täynnä tiukkaan pakkautuneita sipuleita. Jalostetut tulppaanit kukkivat kerran hienosti -paitsi tänä keväänä- sitten kukinta laantuu, kunnes sipuli tuottaa pelkkiä lehtiä.

Lintupöntöstä kuuluu itsepintainen sirkutus, tinttivanhemmat vetävät hiki pinnassa ristiin rastiin hakemassa ruokaa lapsilleen. Eilen näin punarinnan ja västäräkkejä. Varpunen ja räkättiraskas tappelivat höyhenet pörhöllä päärynäpuussani. Harakka pesii lähistöllä. Olisiko talviruokinta lisännyt pikkulintujen määrää? Alueella liikkuu kissoja vapaina, mutta aiempaa vähemmän, ehkä sekin auttaa.
Orvokit viihtyvät viileänä kesänä. Pansies thrive this cool summer.
I spent a week on me knees, a humbling experience in many ways. The reason was that I'm trying to rid my allotment of Ornithogalum angustifolium, Star-of-Bethlehem, an endemic bulb I ignored until last spring. Because it first produces masses of thin, long leaves before launching a few white flowers in June, the borders are covered in a green, thick, fur-like mass all spring.  Digging 20-30 cm deep reveals big clumps of bulbs. I'll probably never get rid of it but at least I'm thinning it. I foresee a new struggle on all fours next year. 

I kept the bird feeder filled last winter. It seems to have increased the number of birds in and around my allotment. They feed on the bugs in my apple trees, so we are helping each other. There are fewer cats roaming around, too, so the future looks bright for the bird population.

12 Jun 2017

Iloa ja epätoivoa. Happy and desperate.

Moskovan kaunotar ansaitsee nimensä. Die schöne von Moskau is true to its name.

Klassinen kaunotar Mme Lemoine. The classy Mme Lemoine.
Kamala nimi, ihana syreeni Andencken an Ludvig Späth. Horrible name, lovely lilac.

Home base. Kotipesä.
Miksi nuput eivät aukea? Why won't the buds open?
Englannista kokeeksi tilaamani gladiolukset pilkottavat. The gladioli ordered from the UK are late but turning up.
Istun sisällä kaatosadetta pitämässä ja seuraan palstani lentoliikennettä. Tiaiset ovat perustaneet perheen, jolla näyttää olevan julmettu nälkä. Supermarkettiin ei ole pitkä matka: omenapuihin on tänäkin kesänä ilmestynyt omenankehrääjäkoin toukkia (grrr). Tiaiset suhaavat suoraan verannan tolppien välistä päätypuolen omenapuuhun ja takaisin pönttöön. Miksi ne eivät kelpuuta oman puun matosia, olisihan ruoanhakureissu vielä lyhyempi - ehkä ne eivät ole yhtä mehukkaita?

Syreenit kukkivat valtoimenaan. Sateella niiden tuoksu voimistuu, koko Bruna tuoksuu. Vinoon kasvanut Mme Lemoine oli täällä ennen minua, Andencken an Ludvig Späthin kamalan nimen saanut violetti ihanuus on hieno kontrasti keltaiselle spirealle. Moskovan kaunotar ei voi hyvin; sen nuppuja syö jokin öttiäinen ja lehdet ovat pienet (huoh). Sateen jälkeisessä kosteassa udussa syreenit ovat kuin tuoksuvaa kuohua.

Kahdessa erässä istuttamani gladiolukset varttuvat, englantilaiset ovat pitkästä matkasta huolimatta hengissä. Yhtä lukuunottamatta myös daaliat virkosivat koomastaan, niin Plantagenin "junttiversiot" kuin aristokraattiset englantilaiset. Olen varannut yhden lavakauluksen leikkokukille, mutta tulppaaneistahan ei tullut mitään. Toistaiseksi nämä lupaavat upeita kimppuja tuonnempana. 

Kuvan Lucko-hara on oivallinen vesiheinän kitkijä ja multapinnan kuohkeuttaja. Eikä ole hinnalla pilattu, kympin verran. Sitä saanee Suomestakin, ei vain ole sattunut kohdalleni vielä.

Kaksi rodoa teki hienot nuput mutta ne eivät auenneet. Nopea käynti Dendrologisen seuran sivuilla kertoi, että kyseessä voi olla alppiruusunlude tai sienitauti, ehkä jopa bud blast:iä aiheuttava kaskas. Torjutaan poistamalla kuolleet nuput ja vioittuneita oksia. Huohhh.

Kävijät huokailevat paratiisini ihanuutta, mutta kun minä katson sitä näen myös tuhoa ja tauteja. Vuosi sitten olin antaa periksi, mutta talven yli asiaa pyöriteltyäni päätin kääntää vaivat haasteeksi. Ratikkamatkan päästä kun en muuta paratiisia saa.
My paradise has more than its fair share of snakes. I was about to give up and hand over its keys to a new hopeful gardener. But after carefully considering the pros and cons over the winter I realised that finding a new paradise at the distance of a thirty minute tram ride was unlikely.

I decided to write about all of it, not only about the beauty and pleasure of tending to a garden but also about the larger than normal share of problems with pests and illnesses. A city garden is bound to be more vulnerable than one in the country, far from pollution and congestion. 

Several calm years went by after a horrible attack of honey fungus. This spring I lost a rose bush and expect to lose many more bushes and trees within a few seasons. The magnificent cherry  Prunus serrulata 'Accolade' from 2015  -check the link- is about to go. It had its moment of glory, its swan song, as trees infested by the fungus often do, and now it is dying. I'm trying to see this as an opportunity for new plants and methods as well as an education in pest control.

3 Jun 2017

Know-how

1. Rosendal. Sata omenapuuta odottaa. Rosendal. One hundred apple trees are waiting.
2. Helsinki. Kevättalvella typistetty. Helsinki. Cropped in late winter.
3. Juuri nyt. Right now.
4. Naapurissa kukkii, typistetty puu on vasemmalla. Flowering apple tree next door and the cropped one, left.
5. Rajun leikkauksen jälkeen kasvaa vesiversoja. Water sprouts grow after heavy-handed cropping.

Vietin monta viikkoa Tukholmassa Rosendalin omenatarhassa pääasiassa omenapuita leikaten. Opin, että muutamalla oksasahan liikkeellä voi pilata omenapuun sen loppuiäksi. Meidän oloissamme se on noin seitsemänkymmentä vuotta, mutta Rosendalin vanhin puu on istutettu vuonna 1861 ja tuottaa edelleen pienen sadon. 

Jokainen lajike kasvaa sille ominaisella tavalla, jonka osaava leikkaaja ottaa huomioon. Heinä-syyskuu olisi yhtä hyvä leikkausajankohta kuin kevättalvi, mutta silloin oksat eivät näy hyvin. Leikkaamalla puusta tehdään ilmava, ilmava puu tuottaa terveempiä hedelmiä.

Nykyisin näen puut eri silmin kuin ennen Rosendalia. Näen paljon puita, joiden elinvoima on viety väärällä leikkauksella. Puut kituvat ja kuolevat nuorempina, kuin jos niitä olisi hoidettu oikein. Omenapuun leikkaaminen on hoitamista, sillä jalostettu puulajike ei leikkaamattomana voi hyvin.

1. Rosendalin puutarhurit aloittelevat lopputalven suururakkaa, sadan eri-ikäisen omenapuun kevätleikkausta. Taustalla näkyy täysi-ikäisiä, korkeita puita, joilla on avoin kruunu eli latvus, jota täytyy vain hieman puhdistaa vesiversoista ja kuolleista oksista. Tämä on leikatessa tavoitteena.
2. Helsingistä. Puuta on typistetty, ei hoitoleikattu. Sen luontaista kasvutapaa ei ole otettu huomioon, onpahan vain napsittu jok'ainoa verso poikki miten sattuu. Paljaita leikkauspintoja on tuhatmäärin, ne saattavat puun alttiiksi tuholaisille ja sienitaudeille.Tavoite olisi minimoida leikkauspinnat; mieluumin poistetaan yksi iso kuin sata pientä oksaa.
3. Sama puu yrittää tuottaa uutta lehdistöä. Näkee, että se on puuvanhukselle vaikeaa.
4. Oikealla on naapurin puu, jota on kohdeltu varovaisemmin. Se viheriöi ja kukkii runsaasti . Typistetty raasu, vasemmalla, on siitä kehityksessä viikon jäljessä.
5. Kovakätinen leikkaaminen tuottaa suuren määrän vesiversoja, ja kun niitä poistetaan seuraavana sesonkina, on kierre valmis. Puu on ryteikköä, jossa omenat ovat ahtaalla, ilma ei kierrä ja taudit sekä möttiäiset muhivat.
6. Kevättalvi Rosendalin omenatarhassa. Late winter in Rosendal's orchard.
Several weeks in Rosendal's gardens in Stockholm trimming one hundred apple trees taught me to see fruit trees with new eyes.  Unfortunately, when I returned home to Helsinki I saw mainly trees that had been cropped and badly hurt. Their life span was shortened by years, maybe decades, when they had been carelessly hacked. 

An apple tree lives seventy years in southern Finland, maybe longer if its living conditions are good and it is treated well. Photos 2-4 show one of the common wrong ways of cutting an apple tree. The poor tree is so stressed that come spring, it has a very hard time producing the leaves necessary for its survival.  #5 shows what happens when a tree is first cut with a heavy hand and then ignored : water sprouts fill its crown. The crown is congested, air circulates poorly, the tree, the shoots and the apple harvest will all suffer. 

22 May 2017

Minne kukat kadonneet? Where have all the tulips gone?



Viime lokakuun sateisena iltapäivänä valmistelin jo tätä kevättä. Istutin Plantagenista ostamani sipulit, enimmät lavan kohopenkkiin, joitain sinne tänne puutarhaan. Sieluni silmissä siinsi keväinen cutting garden, Floret Flowerin kaltainen, tai sinne päin, pienoiskoossa.

Tuli kevät leudon talven ja vaihtelevien säiden päätteeksi. Tulppaanit käyttäytyivät tuttuun tapaan. Lavassa nousi rivi upeita lehtiä, rapeita ja terhakoita. Kävin niitä ihastelemassa ja odotin nuppuja. Niitäkin tuli, ei kovin monta. Ne olivat surkean pieniä ja ryppyisiä. Nuput juroivat. Tuohduin, vedin yhden ylös. Sipuli oli homeessa. Vedin kaikki ylös: homeisia kaikki. Se selittää kukinnan epäonnistumisen, vaan mikä selittää homeen? 

Voin arvailla, mitkä ovat saman sadon tulppaaneja muualla puutarhassa. Jos osun oikeaan, voivat ne hieman paremmin kuin lavassa olevat, mutta ei niissäkään ole kehumista. Edellisvuotiset sipulit ovat tehneet nekin lehtiä, jotkut kukkivatkin, heikosti.

En jatkossa jätä tulppaanien sipuleita maahan. Pitkälle jalostettuina ne on tehty loistamaan vain kerran. Seuraavien vuosien pelkät lehdet eivät ilahduta, ja tekevät kukkapenkeistä siivottoman näköiset. 

Miten teidän tulppaaninne onnistuivat tänä vuonna? 

I was looking forward to a small cutting garden of tulips, in the spirit of Floret Flowers. Everything looked okay in early spring. The leaves were crisp and well-formed, there were buds, though not many. I thought they were just late to arrive, for spring came a few weeks late, the cold weather lasted well into May. 

After a few warmer days I noticed that something was wrong. The buds were too small and wrinkled. They would not open. 

Exasperated, I pulled up one tulip. The bulb was moldy. I pulled them all up: mold everywhere. That explains the sickly buds, but why the mold? 

19 May 2017

Luonto vei voiton. Nature conquers



Kukoistava Rosa "Therèse Bugnet". A happy Rosa "Thérèse Bougent".
Blogini luonnehdinnassa kerron hoitavani "pientä, tautista plänttiä".  Tautisuus ei ole vitsi, vaan ikävä tosiasia. Niin kiva harrastus kuin puutarhani onkin, olisi se vielä kivempi, ellevät sitä vaivaisi erilaiset kasvitaudit ja -tuholaiset. Vaikka puutarhanhoito on parhaimmillaankin ainaista känää luonnonvoimien kanssa, on pläntilleni siunaantunut riesoja normaalia enemmän. Samat riesat löytyvät naapureiltani, mutta moni heistä ei tiedä, halua tietää tai välitä niistä.

Mesisieni on kestoaiheitani.  Tänään uurastin sen tuhoaman teresanruusun, Rosa "Therèse Bugnet":n juurakon kanssa. Vielä muutama viikko sitten ruusuni oli hengissä, joskaan ei täydessä terässä. Yllä on terve teresanruusu. Se on plänttini terveellä puoliskolla, tuottaa uutta oksaa, on tuuhea ja elinvoimainen. Alla on kuolleen ruusun naapuri, vainaja muistutti sitä:
Kituva T.B. The rose is not feeling well.
Kuvan teresanruusulla ei mene hyvin; se on harva ja väsynyt. Voi olla, että se vielä kukkii tänä kesänä, mutta se on varmasti sen viimeinen. Saattaa se toki tehdä vielä lehdet ja kuolla saman tien. Niin kävi muun muassa upealle ruusuorapihlajalle: ensin se avasi lehtensä, yön yli se kuoli.

Mesisienen torjunnassa - tai no, ei sitä torjuta, sen haittoja pyritään hillitsemään- olennaista on hyvä hygienia. Kuolleesta kasvista ei jätetä maahan juuren palastakaan, kaikki pitää saada pois. Se on mahdotonta, ellei kaiva valtavaa kuoppaa ja vaihda multaa. Mutta aina voi yrittää.
Vainajan jälkihoito. The remains of the dead rose.
Vainaja on pilkottu paloiksi: piikittömät versot menevät risunkeräykseen, piikikkäät pilkoin jätesäkkiin, viimeisenä on valtavan juurakon kaivaminen ylös.
Diagnoosi on oikea. My diagnosis is correct.
Ruusu ei ollut kuollut vanhuuteen eikä kylmään, vaan koko juurakko haisee sieneltä, ja kosteina riekaleina irtoavan kuoren alta löytyy verkkomaista rihmastoa ja valkoista jauhoa. Selvä juttu: mesisieni, Armillaria mellea.

Plänttini tämä osa voi huonosti, toisella menee toistaiseksi paremmin. Viime vuonna annoin mesisienen pilata päiväni, tänä vuonna annan periksi. Luonto voittaa aina, ihminen sopeutuu.
--
A rose bush died suddenly, and by the looks of it I knew that honey fungus was to blame.Sure enough, when I dug up the massive stump, it had all the signs of the "worst thing that can happen to a garden". I've let the fungus spoil several seasons of gardening for me, but this year I have given up. Nature has always the upper hand, man adapts.