17 Aug 2017

Elokuu, kesäkuu. Days in august





Elokuuko jo syksyä, höpsis! Kalenterin mukaan kesää ovat kesä-heinä-elokuu. Vaikka kalenteriin ei ole aina uskominen, vaan lämpömittariin ja omiin silmiin, on elokuu mitä ihaninta kesää. 

Elokuussa valo on lämpimän kellertävä, ilma leuto ja tuoksuva. Elokuussa ystävät ovat palanneet paikoilleen, sinne, missä heidän kuuluukin olla, eivätkä hortoile tavoittamattomissa pitkin mökkipaikkakuntia ja maailman metropoleja. Keskustassa on energinen pöhinä, paljon väkeä; lounastaukolaisia, koululaisia sekä vuosi vuodelta enemmän eksoottisia kieliä puhuvia turisteja.

Uusi, vauhdikas vuosi alkaa elokuussa, ei tammikuun ensimmäisenä, ja päättyy kesälomaan. Myös eläkeläisen vuosirytmi noudattelee tätä vuodenaikojen kiertoa, sillä eläkeläinenkin elää työväestön tahdissa. Opistojen kurssit alkavat lomien jälkeen, kuntopiirit ja -salit täyttyvät  taas, omat lapset asettuvat opintojensa ja töitten pariin. Ravintolat ovat auki, teattereissa ja Oopperassa tapahtuu, kauppoihin saapuu uuden sesongin valikoima.

Elokuun toisena sunnuntaina Brunassa on Sommarfest, ja silloin paistaa aina aurinko. Niin paistoi tänäkin vuonna. Tummat pilvet, jotka levottomina ovat vaeltaneet taivaalla koko kesän, raottuivat kesäjuhlan ajaksi. Orkesteri soitti, lapset puhalsivat Vapun erikoisreseptin saippuakuplia, kirppiksellä voi tehdä hämmästyttävän laadukkaita ja edullisia löytöjä. Oli square dance:ä, arvontaa, ongintaa, vohveleita, grilli ja tikkataulu. 

Yleisöä voisi tosin olla enemmän. Kesäjuhla on nyt sisäpiiritietoa, ja se piiri vanhenee ja harvenee kovaa vauhtia. Juhla voisi kuitenkin olla vetovoimainen menettämättä yhtään vanhanajan hillitystä charmistaan. Kun tieto tilaisuudesta kantautuisi edes lähistön asukkaille, voisi yleisömäärä moninkertaistua ja köyhä puutarhayhdistys vaurastua. 



I am hearing talk of summer being over - nonsense! August is a summer month according to the calendar. Even if you ignore the calendar and trust the thermometer and your eyes, August still remains a summer month. The best summer month, if I may say.

Life is at its best in August. The sun is mellow, the air fragrant and moist. People are where they should be, not running around the globe. Downtown there is an energetic bustle as office workers descend into the streets for lunch break and an increasing number of tourists discover the pleasures of Helsinki.

My New Year has always been in August. Retirement did not change that, as life continues to follow the cycles of the work force. Enrolment to adult studies, new gym classes, reserving tickets to theatres and the Opera, all take place now. 

Every year the second Sunday in August sees our allotment society's summer event. That day is always -always!- sunny, this year, too. The restless clouds that have wandered about the sky all summer long, dispersed and the sun came out. It shone on the orchestra, the square dancers, the flea market and the waffle stand. The event is pleasant, familiar, quaint.

If only more people knew about it. The society is poor and always in need of funds for repairs. Nothing else needs to change - keep the square dancers, the darts, the grilled sausages and, with them, the old-fashioned charm. Just spread the word: the flea market is wonderfully cheap and offers real finds, the waffles are crunchy and Vappu's special soap bubble mix amazing.

11 Aug 2017

Tilannekatsaus. August score


Erittäin sekava istutus. A very mixed border.
Ne inhoamani samettiruusut. Previous pet hates.
Normigladiolukset Plantagenista. Regular gladioli from Plantagen's spring selection.
Päähänpistogladiolus Acidanthera (Gladiolus murielae),  Riverside Bulbs UK.
Päivä oli sellainen kuin elokuun päivät parhaimmillaan ovat. 

Makeasti nukutun yön jälkeen läpsyttelin varvastossuissani suihkuun. Aamukaste kimalsi nurmikolla, etelästä meren suunnalta laakson ylle laskeutui ohut sumupeite, jonka haihtui hetkessä. Tuli lämmin, tyyntä, mökeissä aukoiltiin verhoja. Mannerheimintie ei vielä kohissut NNCn takana. Hiljaisuus. Aamuauringon valo on keltaista, ja elokuu tuoksuu mustaherukalta, syysleimulta, päivänliljalta.

Viimeistelin omenapuiden leikkauksen tylstyneillä oksasahoillani; omenapuu on niin kovaa, että neljän puun hoitoleikkaukset kuluttavat sahoja kuin flunssainen nenäliinoja. Hillityn karsinnan ansiosta valon määrä lisääntyi huomattavasti.Ehkä syreenit ja pionit kukkivat ensi vuonna  paremmin.

Kasvimaalla tilanne vaihtelee. Kaalit ja kesäkurpitsa pursuvat yli, ne saavatkin tehdä niin lavakaulusviljelyn oppikirjojen mukaan. Salottisipulit mätänivät.  Myös valkosipulit mätänivät. Retiisejä on tulossa kakkoskylvö. Hernesato jää vaatimattomaksi. Salaatit kasvoivat nopeammin kuin ennätimme syödä. Uudet on kylvetty. Ruusupapu juroi ensin kylmän alkukesän, nyt se rönsyilee villisti. En osaa tehdä pavuille mitään - toivottavasti tytär, jonka hanke kasvimaa on, osaa. Pensasmustikat piristyivät siirrettyäni ne rodojen luota valoon omaan lavakaulaan, ja ne tekevät uusia versoja.

Ennen inhokkejani olivat samettiruusu, gladiolus, pelargoni ja daalia. Joka lavakauluksessa on nyt samettiruusua torjumassa juuriankeroisia, pelargoneja on kukkalaatikossa ikkunalla ja yksi lavakaulus on pyhitetty gladioluksille ja daalioille. 

 
Actaea (Cimifuga) racemosa, tähtikimikki. Bugbane.

Today was a day like only days in August can be.

I woke up after a well slept night and flipflopped along a gravel path to the showers overlooking our miniature valley . The grass was dewey, a light mist from the sea further south descended for a moment and evaporated quickly. It was a warm morning, still and quiet. No noise came from the main artery behind the business blocks. The sun was golden, the air scented with black currant, daylily, phlox.

I completed pruning the apple trees. They go through saws like a flue-ridden person kleenexes; the wood is so hard. Now there is a lot more light even though I was careful not to take off very much. I hope for more and better flowers next spring - a little more sunlight can do wonders.

The cabbages and zucchini are practically jumping out of their raised box. They are huge. The leek, garlic and onions rotted. Peas: so-so. Beans: I don't know what to do with them, should they produce something, now they just produce pretty flowers. Radishes do so well as do salads.

I used to look down on marigolds, pelargoniums, gladioli and dahlias. Now I have marigolds in my vegetable plot , pelargoniums in a window box and a dedicated plot for gladioli and dahlias.

7 Aug 2017

Paluu juurille. Finding my roots

Butchart Gardens, Victoria, Vancouver Island, British Columbia, 2004



"Mutta yhä näen nuo maisemat edessäni, minun ei tarvitse edes silmiäni sulkea, ne vain ilmestyvät eteeni kristallin kirkkaina, kuin olisin tuolla vuorella tänä hetkenä. Vuoret, metsät, meri, lumiset vuorenhuiput, ne ovat tässä ja nyt, en tarvitse valokuvia niiden mieleeni palauttamiseen." Jouko "John" Karjalainen

Isä kuoli Helsingissä vuonna 2002 79-vuotiaana. Tammikuussa 1997 hän alkoi kirjoittaa muistelmiaan, jotka hän omisti kahdelle tyttärentyttärelleen. Muistelmat lojuivat neljätoista vuotta koskemattomina kaapin pohjalla, kunnes viime syyskuussa eläköidyin ja aloin tallentaa niitä digitaaliseen muotoon.

- Jälkipolville, kerroin kaikille.

Pötyä. Oikeasti olen tehnyt sitä tutustuakseni isään ja, perheeni tarinan kautta, itseeni. Isäni ei elinaikanaan juuri kertonut elämästään, enkä minä kysynyt. Niinhän siinä tavallisesti käy: kun on kiinnostusta ja aikaa, ei kertojia enää ole.

Projekti on kohta kestänyt vuoden ja on vielä kesken. 78 sivua tiivistä, pystyä käsialaa ruutupaperilla siirtyy tuskallisen hitaasti Wordille, olen vasta sivulla 55. Edessä on loppukiri, sillä kuun lopussa matkustan Vancouverin saarelle, jossa isä vietti ison osan elämästään ja jossa minä synnyin. Muistelmat toimivat matkasuunnitelmana, joka siis on vielä osittain auki ja täydentyy vasta viime tingassa. Pelkkä puhtaaksi kirjoittaminen on tylsää hommaa, sivuilla kuuluva isän ääni käy tunteisiin, ja viime tinka on minulle sopiva tavoite.

Puutarhablogi Villa Blåkulla muuttuu vähäksi aikaa matka-, puutarha-, luonto- ja elämänkertablogiksi. Uutta en pariviikkoista reissua varten viitsi perustaa, mutta haluan dokumentoida tämän paluun menneisyyteeni jonnekin, ja siihen blogi sopinee hyvin.

Edellinen vierailuni, ja oheiset kuvat, ovat syyskuulta 2004, kun tein työmatkan jälkeen pikavisiitin saarelle.  Butchart Gardens on yksi 460 km pitkän, 100 km leveän Tyynenmeren saaren ja ulkoilijan unelmakohteen tärkeimmistä nähtävyyksistä, joten varmasti palaan sinne.

Toivottavasti viihdyt kanssani matkan ja projektin edetessä.

Japanilainen puutarha. The Japanese Garden, Butchart Gardens, 2004.
"I can still picture that view, I don't even need to close my eyes, it appears in front of me, crystal clear, as if I were standing on that mountain this very moment. Mountains, forests, sea, snowy mountain tops, they are here and now, I do not need photographs to recall them."  Jouko "John" Karjalainen

Father died in Helsinki at the age of 79 in 2002. In January 1997 he started to write his memoirs, which he dedicated to his two granddaughters. The memoirs remained untouched  for fourteen years, then I retired and undertook to digitalise them. 

- For future generations, I told everybody.

Rubbish. I am doing it to get to know him and my family history and to understand myself better. Dad seldom spoke of his past, and I never asked. When I finally had the time and the interest to listen, there was nobody left to ask.

The project has taken a year and it is still unfinished. I need to hurry up now, as in a few weeks I will travel to Vancouver Island, where father spent many years and where I was born. The memoirs form the core of my travel plans, which are not quite clear yet. Procrastination is bad for the nerves but most often the end result is just as good.

Villa Blåkulla will, for some weeks, become a garden and travel blog with bits of personal history. I want to document this for me very important trip, and my obscure little blog is a good place for it

The photos here are from September 2004, when I last visited the island. Butchart Garden was then, and remains, one of the main attractions on the 460 km long, 100 km wide Pacific Ocean island. 

I hope you enjoy this project as is unwraps.

26 Jul 2017

Avoimet puutarhat. Open Gardens


Käy sisään portista. Enter through the gate.
Tämä on kaupan. This one is for sale.
Pitsiverhot ja pelargoni, mökkiunelman huipentuma. Lace curtains and pelargoniums, the epitome of a cottage dream.
Kaupungin kupeessa, piilossa. A hideaway in the city.
Heinäkuun alussa Puutarhaliitto organisoi kuudennen kerran valtakunnallisen puutarhapäivän. Siirtolayhdistyksellemme tämä vuosi taisi olla neljäs. Yksityispalstoista Villa Blåkulla on osallistunut joka kerran. Yksityispalstoja on osallistunut plus/miinus kymmenen, mikä on hyvä %osuus 114:sta, mutta enemmänkin voisi olla. Moni arastelee osallistumista kun nurkat eivät ole tiptop, vaikka kävijöitä kiinnostaa vain paikan Tunnelma.

Ensimmäinen kerta oli ikimuistoinen; kylmää rankkasadetta ja myrskytuulta viistossa. Parikymmentä urheaa sielua tramppasi palstalta toiselle ja sitten kiireesti kerhotalolle lämmittelemään kahvin ja raparperipiiraan avulla. Viime elokuussa VB:ssa oli yleisöennätys, lähes sata kävijää - sekosin viimein laskuissani. Tukkimiehen kirjanpidon mukaan aluella kävi useita satoja. Tänä  tapahtuma oli keskellä lomakautta, mikä näkyi kävijämäärissä. Stadilaiset ovat landella heinäkuun. Ensi vuoden ajankohdasta ei liiton verkkosivuilla vielä kerrota.


Palstallani on käynyt monipuolinen vierasjoukko: lähiseudun asukkaita, toisia puutarhureita, puutarhan hankintaa suunnittelevia. Saan olla niin asiantuntija - olen sentään puutarhurin tutkinnon suorittanut, öhöm - kuin haastatella kokeneita puutarhaharrastajia. Tällä kerralla tutustuin pariskuntaan, joka miettii, miten kunnostaa keskellä ei mitään oleva metsäpiha niin, että siitä olisi talven jälkeen jotain jäljellä hirvien, kauriiden ja myyrien vierailtua siellä.

Toisen kävijän kanssa keskustelimme ekologisesta tuholaisten ja kasvitautien torjunnasta. Uskomme, että muun muassa tervajohdannaiset ja koivutisle ovat joku päivä kova sana, kunhan Evira, EU, Tukes ja muut viranomaisesteet ovat valaistuneet. Alalla on kova tarve löytyy uusia, tehokkaista mutta ympäristöystävällisiä keinoja, sillä sallittujen aineiden lista lyhenee jatkuvasti. Jopa Roundup häviää hyllyiltä - mutta mistä yhtä tehokasta, vaan ei karsinogeenista, tilalle?
Neilikkaruusu ei tuoksu mutta hurmaa hapsuillaan. Rosa 'Pink Grootendorst'.
The annual Open Gardens event is only six years old in Finland but popular from the very start. Both private and public gardens open their gates to the curious, the initiated and the ones planning to have a garden or dreaming of one. There was a latent demand for the happening, and the National Garden Society is exactly the right organiser.

It takes a lot of perseverance - i.e. sisu - to be a gardener in a climate with a season as short as ours. Helsinki is in zone 1b, or NHS 7, USDA 5 or 4. I dream of summer from January to April, whereas in November I am really glad to take a pause from it. Come May the season advances so quickly I feel I am running late all the time.


This time there was a couple wondering what to do to a garden out in the wilderness. How to garden alongside moose, deer and moles? Another visitor knew a whole lot about the development of new, alternative preparations for dealing with harmful insects and plant diseases. I really enjoy meeting my visitors as there is a genuine interest in what I do and how and why. It is so much fun to meet over a common interest, regardless of age and cultural background.


11 Jul 2017

Linssilude. 15 minutes of fame


Valokuvaaja Hanna Marttinen kävi viime kesänä kuvaamassa puutarhaani Koti ja keittiö-lehteä varten. Juttu julkaistiin nyt lehden numerossa 9, ja se näyttää hyvältä, vaikka olen jo sokea paikalle, hemmablind. Juttu on neljäs tai viides paikasta tehty, kun mukaan laskee Hannan ja Stina Pyrrön yhdessä tekemän kirjan Puutarhan vihreä vuosi vuodelta 2011. Moni sen kuva on Villa Blåkullasta.

Olen iloinen ja imarreltu huomiosta. Tiedän kuitenkin, kuinka vaikeaa medioiden on löytää hyviä kuvauskohteita. Moni ei päästä toimittajia tontilleen, joten monta ihanuutta jää vain lähipiirin nähtäviksi. Niinpä toimittajat poimivat naftaliinista vanhoja kohteitaan, joita he kierrättävät julkisuudessa tasaisin välein, kuten Villa Blåkullan.

En kuvittele, että Villa Blåkulla olisi puutarhanhoidon ja -suunnittelun mestarinäyte, vaikka se lehteen kelpaakin. Sellaisia löytää Suomessa julkisin varoin kustannetuista kohteista, Kotkasta, Porvoosta, Kaisaniemen kasvitieteellisestä. Meillä ei taida olla niin varakkaita ja puutarhoista kiinnostuneita ihmisiä, että heillä olisi halua investoida mestaritason toteutukseen ja sen ylläpitoon.

Se on harmillista alan kehityksen kannalta. Suuri yleisö ei näe, mitä puutarha hienoimmillaan voi olla. Puuttuu yksityisiä esikuvia, suunnannäyttäjiä.  Yksi Marko Pilve hulppeine luomuksineen ei riitä. Ammattikunta joutuu toteuttamaan muka helppohoitoisia ratkaisuja tuijineen, kääpiömäntyineen ja teollisine betonikiveyksineen. Alussa ne voivat olla tyylikkäitä, mutta väistämättä ne hoidon puutteessa ränsistyvät. 
-----
My garden got six pages in a domestic home decoration magazine. I'm flattered, but I know that it is undeserving of the publicity. The fact is, journalists have a hard time finding willing subjects, and when they do, these are dug up and refreshed every few years or so. If you want so see a beautiful garden in Finland, you will have to visit a public one. Surely, there must be fabulous private ones, but most are unwilling to open them to the general public.

So a vicious circle is ready: there is a lack of inspirational gardens, home owners are uninspired, and the gardens remain lackluster for want of  time and money.
 


5 Jul 2017

Puutarhaterapiaa. Garden therapy

 Nepeta faassenii kissanminttu/catmint + Geranium pratense 'Dark Reiter' kurjenpolvi/cranesbill.
Askel taaksepäin. One step backwards.
Tuttu aihe, uusi kuvakulma. Old theme, new angle. Buxus, Euonymys, betonikissa/concrete cat + valurautauurna/cast iron urn.
Rosa 'Thérèse Bugnet', R. 'Stanwell Perpetual', Stachys, Hemerocallis.
Välillä puutarhani ottaa minua päähän ja ihmettelen, miksi viitsin vuodesta toiseen nypertää 350 m2:n palstaa. Että eikö se jo ala olla valmis? Eikö minulla ole uutta ja parempaa puuhaa? Mitä järkeä tässä on, kun en kasvata vihanneksia muutamaa lavakauluksellista enempää enkä harrasta kukkien sidontaa? Kun koko kevään ja kesän tuulee, paleltaa ja on harmaata.

Erottuani raivasin ja revin, kaivoin ja kuskasin tontillani ympärpyöreitä päiviä. Epäonnistumiseni ja suruni peittelin multaan, kiukun kompostoin ja vihan valutin sadeveden mukana perennapenkkeihin. Joskus ne vieläkin tarttuvat puseroon ja muodostavat surureunuksia kynsien alle. Mutta yleensä, kun astun portista alueelle, alan miettiä tärkeämpiä asioita kuin ihmissuhteita, Trumpia tai elämän lyhyyttä.

- Kukkiiko jo Rosa 'Schneeschwerg'? Entä 'Louise Bugnet'?
- Leikkaanko puksipuuaidanteet nyt vai kahvin jälkeen?
- Oi, miten hienosti uusi kurjenpolvi ja kissanminttu sointuvat!
Viime vuoden puksiaita on hengissä. Last year's boxwood hedge survived the winter.
I sometimes question my dedication to the 350 m2 I spend my summers in. Isn't the garden ready yet? What's the point of starting over every spring? I don't even grow vegetables nor practice floristry.  Why all these perennials, when I only take a few flowers home with me?

After my divorce, I dug and tore through the plot every evening and all weekends. The garden soaked in my tears, my hatred rotted away in the compost bins and my feeling of failure was buried in the flower beds. The hard work, fresh air and chlorophyll helped me heal.

When I enter the allotment area, my mind clears and fills with important stuff, like
- Oh, the 'Thérèse Bugnet' is in flower!
- Should I trim the hedge now or after coffee?
- Wow, the catmint goes so well with the new cranesbill!

23 Jun 2017

Etelä-Karjala sydämessäin. South Carelia in my heart

Iitua kiinnostaa koskelo. Iitu is interested in the mergus.

Karjalan kunnaat, sauna ja syvä lammensilmä. Deep pond surrounded by Carelian hillocks and the mandatory sauna.

Aamun pitkät varjot mustikkamäellä. Morning light on the blueberry hill.

Vene lepää talven jäljiltä, puunrunkoja matalikossa, sataa. Boat, rotting tree trunk, rain.
Meidän kaikkien käsitys kesästä. Our collective idea of summer.
 Suomessa on tuhansia vaatimattomia 1950-70-luvuilla rakennettuja lautamökkejä. Ikäpolveni muistot lapsuuden kesistä ovat tällaisista paikoista. Niissä ei monesti ollut sähköä eikä juoksevaa vettä, vain öljylamppu ja lähteestä kannettu juomavesi, pesuvesi nostettiin järvestä. Puutarhan sijaan oli mustikka- ja puolukkamättäitä, kanervikot hehkuivat violetteina syyskesällä, suopursu kukki juhannuksena. Hyttysiä, koleaa, kosteaa - kuten nyt. 

Most of our summer cottages, of which there are hundreds of thousands built in the 1950's to '70's, are very modest. No electricity, running water nor water closet. The upside of the primitiveness is easy maintenance. And, if you wish to escape the city lights and pressures of modern life, what better way than spending your vacation cutting wood, carrying water from a well or a lake and reading in the light of an oil lamp? Gardening is limited to cutting the underbrush and picking blueberries around your porch.

21 Jun 2017

Viikko nelinkontin. On all fours


Tuoleilla ei istuskella. No time to sit.
Hetken verran näyttää hyvältä. Looking good for a moment.
Työmaa. Work in progress.
Kuivan paikan kasvien kokeilupenkki. This is where I try out plants for dry places.
Vietin runsaan viikon rähmälläni perennapenkeissä. Kaivoin ylös sarjatähdikkiä, Ornithogalum angustifoliumia. Sen vuoksi kukkamaani ovat keväisin kuin vihreän turkiksen peitossa, "karvat" ovat sipulikasvin lehtiä. Lehdet tehtyään se tuottaa vaatimattomia, valkoisia kukkia. Sarjatähdikki on alueen alkuperäislajike, mutta minä heräsin näkemään sen vasta vuosi sitten. Se sai levitä estämättä viisitoista vuotta, ja kyllä se on levittäytynytkin. Joudun varmasti uusimaan operaation vuosittain, mutta mitäpä sitä ei tekisi täydellisyyttä tavoitellessaan.

Sorttiasemalle viemistä odottaa seitsemän painavaa jätesäkillistä täynnä sarjatähdikkiä ja muita sipulikasveja. Narsissit saivat nekin huutia, sillä niiden kukinta heikkenee täällä muutamassa vuodessa, ehkä vahvan maaperän ansiosta. Nyt maasta nousee isoja paakkuja täynnä tiukkaan pakkautuneita sipuleita. Jalostetut tulppaanit kukkivat kerran hienosti -paitsi tänä keväänä- sitten kukinta laantuu, kunnes sipuli tuottaa pelkkiä lehtiä.

Lintupöntöstä kuuluu itsepintainen sirkutus, tinttivanhemmat vetävät hiki pinnassa ristiin rastiin hakemassa ruokaa lapsilleen. Eilen näin punarinnan ja västäräkkejä. Varpunen ja räkättiraskas tappelivat höyhenet pörhöllä päärynäpuussani. Harakka pesii lähistöllä. Olisiko talviruokinta lisännyt pikkulintujen määrää? Alueella liikkuu kissoja vapaina, mutta aiempaa vähemmän, ehkä sekin auttaa.

Orvokit viihtyvät viileänä kesänä. Pansies thrive this cool summer.
I spent a week on me knees, a humbling experience in many ways. The reason was that I'm trying to rid my allotment of Ornithogalum angustifolium, Star-of-Bethlehem, an endemic bulb I ignored until last spring. Because it first produces masses of thin, long leaves before launching a few white flowers in June, the borders are covered in a green, thick, fur-like mass all spring.  Digging 20-30 cm deep reveals big clumps of bulbs. I'll probably never get rid of it but at least I'm thinning it. I foresee a new struggle on all fours next year. 

I kept the bird feeder filled last winter. It seems to have increased the number of birds in and around my allotment. They feed on the bugs in my apple trees, so we are helping each other. There are fewer cats roaming around, too, so the future looks bright for the bird population.

12 Jun 2017

Iloa ja epätoivoa. Happy and desperate.

Moskovan kaunotar ansaitsee nimensä. Die schöne von Moskau is true to its name.

Klassinen kaunotar Mme Lemoine. The classy Mme Lemoine.
Kamala nimi, ihana syreeni Andencken an Ludvig Späth. Horrible name, lovely lilac.

Home base. Kotipesä.
Miksi nuput eivät aukea? Why won't the buds open?
Englannista kokeeksi tilaamani gladiolukset pilkottavat. The gladioli ordered from the UK are late but turning up.
Istun sisällä kaatosadetta pitämässä ja seuraan palstani lentoliikennettä. Tiaiset ovat perustaneet perheen, jolla näyttää olevan julmettu nälkä. Supermarkettiin ei ole pitkä matka: omenapuihin on tänäkin kesänä ilmestynyt omenankehrääjäkoin toukkia (grrr). Tiaiset suhaavat suoraan verannan tolppien välistä päätypuolen omenapuuhun ja takaisin pönttöön. Miksi ne eivät kelpuuta oman puun matosia, olisihan ruoanhakureissu vielä lyhyempi - ehkä ne eivät ole yhtä mehukkaita?

Syreenit kukkivat valtoimenaan. Sateella niiden tuoksu voimistuu, koko Bruna tuoksuu. Vinoon kasvanut Mme Lemoine oli täällä ennen minua, Andencken an Ludvig Späthin kamalan nimen saanut violetti ihanuus on hieno kontrasti keltaiselle spirealle. Moskovan kaunotar ei voi hyvin; sen nuppuja syö jokin öttiäinen ja lehdet ovat pienet (huoh). Sateen jälkeisessä kosteassa udussa syreenit ovat kuin tuoksuvaa kuohua.

Kahdessa erässä istuttamani gladiolukset varttuvat, englantilaiset ovat pitkästä matkasta huolimatta hengissä. Yhtä lukuunottamatta myös daaliat virkosivat koomastaan, niin Plantagenin "junttiversiot" kuin aristokraattiset englantilaiset. Olen varannut yhden lavakauluksen leikkokukille, mutta tulppaaneistahan ei tullut mitään. Toistaiseksi nämä lupaavat upeita kimppuja tuonnempana. 

Kuvan Lucko-hara on oivallinen vesiheinän kitkijä ja multapinnan kuohkeuttaja. Eikä ole hinnalla pilattu, kympin verran. Sitä saanee Suomestakin, ei vain ole sattunut kohdalleni vielä.

Kaksi rodoa teki hienot nuput mutta ne eivät auenneet. Nopea käynti Dendrologisen seuran sivuilla kertoi, että kyseessä voi olla alppiruusunlude tai sienitauti, ehkä jopa bud blast:iä aiheuttava kaskas. Torjutaan poistamalla kuolleet nuput ja vioittuneita oksia. Huohhh.

Kävijät huokailevat paratiisini ihanuutta, mutta kun minä katson sitä näen myös tuhoa ja tauteja. Vuosi sitten olin antaa periksi, mutta talven yli asiaa pyöriteltyäni päätin kääntää vaivat haasteeksi. Ratikkamatkan päästä kun en muuta paratiisia saa.
My paradise has more than its fair share of snakes. I was about to give up and hand over its keys to a new hopeful gardener. But after carefully considering the pros and cons over the winter I realised that finding a new paradise at the distance of a thirty minute tram ride was unlikely.

I decided to write about all of it, not only about the beauty and pleasure of tending to a garden but also about the larger than normal share of problems with pests and illnesses. A city garden is bound to be more vulnerable than one in the country, far from pollution and congestion. 

Several calm years went by after a horrible attack of honey fungus. This spring I lost a rose bush and expect to lose many more bushes and trees within a few seasons. The magnificent cherry  Prunus serrulata 'Accolade' from 2015  -check the link- is about to go. It had its moment of glory, its swan song, as trees infested by the fungus often do, and now it is dying. I'm trying to see this as an opportunity for new plants and methods as well as an education in pest control.