27 Jan 2014

People. Ihmisiä

There were hundreds of people dressed like this for some hindu occasion. Katu täyttyi sadoista juhlavasti pukeutuneista hindulaista juhlaa viettävistä.


I am beginning to think that nothing looks as good on a man as a sarong. Saronki sopii miehelle niin hyvin.

A tough looking sarong-wearing man on his motorcycle . Saronkiin pukeutunut prätkämies.

This is nothing compared to the women on construction sites carrying sand on their heads. Ei tämä mitään, työmailla naiset kantoivat päänsä päällä hiekkaa.

Strategically placed in Monkey Forest Road, she did good business and her fruit were excellent. Strateginen sijainti too hyvää liikevaihtoa, ja hänen hedelmänsä olivat herkullisia.

A construction site off the main road. Hot, dusty, noisy. They are not wearing protective purpose-made clothing, their tools are primitive. Raskaasti liikennöidyn tien varrella oleva työmaa on polttava, meluinen, tomuinen. Ei tilanteeseen sopivia työvaatteita eikä kuulo- tai hengityssuojaimia, primitiiviset työvälineet.

How does one take pictures of ordinary people in the street, people working, going on with their lives? When your your reason is that you find them photogenic, interesting or simply different? I don't have the balls to introduce myself and ask for permission to take their picture.  Who am I to go poke my camera at a person and assume that she will appreciate it?

That is why my photos of people are taken from behind or from a distance.

There were so many people I walked past thinking I would love to have their photo, but I always reacted too slowly or was too timid. Being a photographer asks for a certain amount of brashness and quick instincts. I am just an amateur, annoying and clumsy.

There were faces in Bali I did not even think of snapping my camera at, but whom I will never forget. Like the young woman with her newly born, sitting on the pavement every day, looking worse every time we passed her. If Budi had not stopped, checked no other beggars were near, and handed her his coins, I would have kept passing by her. That night, when I returned from dinner, while the younger ones stopped at a bar,  she was still there, looking half dead in the heat and dust. I handed her a small, much too small, bill. Our hands touched, our eyes locked. I went on.
--
Miten kuvata tavallisia kadun ihmisiä päivittäisissä askareissaan? Kun syynä on se, että he ovat valokuvauksellisia, kiinnostavia tai erilaisia? Ei minulla ole pokkaa esittäytyä ja pyytää heiltä lupaa ja poseerausta. Mikä minä olen menemään kameroineni päin toisten pläsiä olettaen, että he olisivat imarreltuja?

Siksi kuvissani ihmiset ovat selin tai kaukaa zoomilla kuvattuja.

Valokuvaajalla täytyy olla pokkaa sekä vikkelät vaistot ihmisiä kuvatessaan. Kävelin lukemattomia kertoja vain jonkun ohi, vaikka olisin niin halunnut pysäyttää hänet.

Joitain ihmisiä en edes ajatellut kuvaavani. Yksi heistä on se nuori nainen parikuisen vauvansa kanssa, joka istui samassa kohtaa katua aamusta iltaan, näyttäen aina kurjemmalta ja kurjemmalta. Ellei Budi olisi pysähtynyt, varmistanut ettei lähistöllä sillä hetkellä ollut muita kerjäläisiä, ja tyhjentänyt kolikoitaan hänelle, olisin taaskin ohittanut hänet. Illallisen jälkeen muut jäivät baariin, minä palasin hotelliin. Hän nuokkui siinä nukkuvine vauvoineen ja näytti puolikuolleelta keskellä tomua ja kuumuutta. Ojensin hänelle setelin, aivan liian vähäisen. Kätemme hipaisivat, katsemme kohtasivat. Kävelin pois.