19 Apr 2014

Frustrated in the bushes. Turhautunut puskissa

In the distance, the roar of the motorway. Taustalla möyryää moottoritie.

Must learn to back up this thing. Tätä on opittava peruuttamaankin.

Crocuses galore. Krookuksia tulvillaan.

A really fat bumble bee. Paksu kimalainen touhuissaan.
Have I mentioned that I am studying to become a gardener? The time has arrived in my education to immerse myself into the reality of the profession.

I was proactive and got an apprenticeship last October at Kumpula Botanic Garden, owned by Helsinki University. I had already done my five weeks there when I learnt that being proactive was wrong - I should have started at a florist's. My teachers had known what I was doing but it did not cross their minds to stop me.

I could keep another entire blog about adult education and my frustrations with it. I am not alone with my feelings as half of my course members curse under their breath while the other half suffer in silence.

I rushed to cram in the mandatory three weeks at a florist's shop and had a good time, very educating. I got a realistic view of floristry and human nature. Most of the customers, often prominent members of our society, were very nice, while others were not. The worst - rudest, stuck-up, downright nasty - were often successful women or wives of successful men. Standing behind a shop counter gave me a new perspective on mankind.

Presently I shall be spending three weeks at my school, learning garden maintenance. Day one I tackled a huge area of overgrown bushes. Very dangerous as the tools provided by our school are in bad  shape and the branches often got into my eyes. The protective shades were so scratched I went without them.

The school blamed "lack of resources" for the umpteenth time, when I mentioned how dull the tools were. Next time I hear "lack of resources" I will scream. I have so far witnessed bad planning , poor organisation and lack of interest in one's job. They have dozens of students at hand, why not have us spend a few  hours each learning how to maintain our tools?!

Mid-week the weather started to warm up, the crocuses blossomed, and I remembered why I had chosen this line of study.

P.S. next day: I have grown grumpy, must check attitude.
----
Opinnoissa - olenhan maininnut että opiskelen ensimmäistä vuotta puutarhuriksi? - on tullut niin sanottu työssäoppimisen aika. Tosin minä, ainoana kurssiltani, painelin Kumpulan kasvitieteelliseen jo syksyllä ajatellen olevani proaktiivinen ja käyttäväni työttömän vapaat päivät hyödykseni.

Väärin ajateltu, ensin olisikin pitänyt harjoitella asiakaspalvelua kaupallisessa alan yrityksessä. Tämä selvisi minulle vasta kun olin jo selättänyt Kumpulassa viisi viikkoa ja oltiin maaliskuussa. Opettajat olivat tienneet puuhistani mutta eivät saaneet suutaan auki ajoissa.

Aikuisopiskelun todellisuudesta saisin helposti oman blogin enkä ole yksin turhautumiseni kanssa - puolet kurssilaisista tuskailee mukana ja toinen puoli sopeutuu vaieten. Kaoottisuus ja olematon viestintä ei ole ainoastaan minun kouluni ominaisuus vaan kuulemani mukaan leimallista koulutusalalle.

Kukkakauppavaiheen suoritin, ja opin kaikenlaista hyödyllistä, niin kukkakaupan todellisuudesta kuin ihmisluonnosta. Esimerkiksi sen, että moni yhteiskunnassa näkyvällä paikalla vaikuttava saattaa olla tosi mukava pukettia tilaillessaan - ja moni tyly, kopea tai suorastaan törkeä. Jostain syystä eniten ikäviä tyyppejä löytyi menestyneistä naisista tai menestyneiden miesten vaimoista.

Nyt on uusi toimialan segmentti meneillään. Kumpulassa löysin itseni keltaisista kurahousuista rapaisen rinteen pusikosta jäisestä kaatosateesta talventörröttäjiä katkomasta ja aloin epäillä, josko teen sellaista valmistuttuani.

Tämä viikko jatkoi samaa puistopuutarhurin tointa, kohteena risukoksi muuttunut tienpennarpusikko, kuva ylinnä. Silmiään siinä sai varoa, ja koulun tarjoamat työvälineet olivat surkeassa kunnossa. Puutarhuri on juuri niin hyvä kuin hänen välineensä, tylsät leikkuri hidastavat työskentelyä ja repivät oksia leikkaamisen sijaan. Naarmuiset suojalasit ovat vaarallisemmet kuin ei lainkaan suojalaseja.

 - Resurssipula, sanottiin. Huudan kyllä ääneen seuravan kerran kun huono organisointi menee resurssipulan nimiin. Opiskelijoita on kymmenittäin ja jokaisen tulee työllistyttyään osata kunnostaa työvälineensä, miksi ei meitä panna hommiin ja teroittamaan? Syynä on varmaan resurssipula.

Viikon lopussa alkoi lämmetä ja krookukset näyttäytyivät. Aloin taas muistaa, miksi olen tähän ryhtynyt.

J.K. seuraavana päivänä: Olenpa minä ärtyinen, täytyypä tarkistaa asennetta.