1 Apr 2014

Struggles in a garden. Taistelua puutarhassa

Not pretty, but necessary. Ruma mutta välttämätön varjostus rodoille.

New planting table, new mulch. Uusi istutuspöytä, uutta multaa.

Primula on its way up. Esikko tekee tuloaan.

Galanthus nivalis, snowdrop, lumikello.

Disaster strikes again. Katastrofi iskee taas.
There is light, but no warmth yet. The garden has its inner clock set on spring and advances towards the sun. Primulas, snowdrops, even a blackbird can be sighted.

My garden has had its toll of setbacks. In 2004 there was too much rain, water had nowhere to go because the builders next door had cut off the drainage. This caused the death of many trees, bushes and my beloved Syringas. Then came the rabbits which , when there wasn't enough food for all , started to climb up the apple trees in search for tender shoots, aided by the thick layer of snow.  They killed what was left of the Syringas, roses and younger apple trees.

For the past few seasons I've fought snails, picking them by the liter. I first used salt to kill them but that was inhuman. Vinegar was quicker but smelled awful. Finally, I bought an electric water kettle and the boiling water proved efficient.

Meanwhile elsewhere, a nasty killer fungus advanced underground all over the allotment. That is a struggle I may loose. It is  definitely the end of the hundred year old apple trees. I believe the fungus got out of hand as a result of the water situation in 2004.

Now I suspect a killer virus, one that people have named tree cancer. Check the picture of my pear tree, above.
--
Puutarhurin elämä on taistelua luontoa vastaan. Vedenpaisumusta vuonna 2004 seurasi lukuisten puuvartisten kuolema talven aikana. Sitten tulivat kanit, sadoittain. Niitä oli niin paljon, että ruoka ei riittänyt kaikille, joten ne alkoivat kiivetä puihin etsimään vuosiversoja. Siinä niilllä oli apuna korkeat kinokset.

Kanien lisäksi aloin taistella kotiloita vastaan, joiden invaasio jatkuu. Poimin niitä litroittain ja tapan kiehuvalla vedellä, joka on osoittautunut inhimillisimmäksi tavaksi päästää ne hengiltä. Suolaa ja etikkaa olen myös kokeillut, mutta se on kiduttamista eivätkä ne ole ansainneet sellaista, nehän vain toteuttavat kotiluuttaan.

Salakavala tuholaissieni, Armillaria mellea, oli edennyt, todennäköisesti vuoden 2004 vedenpaisumuksen vauhdittamana, pinnan alla ja alkoi kaksi vuotta sitten tappaa puuvartisia kasveja. Omenapuut se tulee tappamaan myös, mutta hitaasti.

Ja nyt olen löytänyt puusyövän, mikä sen tieteellinen nimi onkaan. Katso alinta kuvaa päärynäpuuni rungosta. Pahalta näyttää.

6.4.Vapauttava tieto/arvio asiantuntevalta taholta, Forestumin Pentti Rajalalta. Puusyöpää ei , vielä, esiinny Helsingin seuduilla, vasta Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Päärynäpuussani on todennäköisesti pakkasvaurio, ikävä juttu, mutta ei tarttuva. Siltä olisin voinut suojata puun maalaamalla sen rungon kalkilla valkoiseksi, mutta enpä tuota osannut.

2 comments:

Jael said...

Voi että,kylläpä kauniissa puutarhassasi on ollut paljon ongelmia.Tsemppiä!
Ja hienot kuvat edellisessä postauksessa:)

May Kay said...

Jael, luulen, että ongelmia on ollut normaalia enemmän, johtuen vuoden 2004 vedenpaisumuksesta, jonka puolestaan aiheutti NCC:n rakennustyömaa kadun toisella puolella. Joko NCC tai kaupunki oli katkaissut salaojaputkemme, ja kun kesä oli normaalia sateisempi, oli maa lopulta kuin märkä pesusieni. Ruohonleikkuri upposi maahan akseliaan myöten.
Luonto ei unohda, ja kosti kärsimyksensä.