26 Sep 2014

Hämärä. Dusk

Little sails. Pienet purret.

Resting. Levossa.

Tallberg's parkway. Tallbergin puistotie

Nighty-night. Yötä.
Olen loppukesän ihminen, elokuussa syntynyt ja kai siksi parhaimmillani sesongin vaihtuessa alkusyksyksi. Olen silloin energinen, hyväntuulinen, suunnitelmia ja ideoita pää täynnä. Kaverit ovat palanneet stadiin, sinne minne kuuluvat, pois maailman turuilta. Kaupoissa on väriä niin vihannestiskeillä kuin vaaterekeillä. Ravintoloiden listat uusiutuvat, teattereissa on uusi ohjelmisto.

Minusta uusi vuosi - uusi kahdentoista kuukauden kierros-  alkaa vauhdikkaasti syyskuussa.

Meillä oli hieno syyskesä, lämmin vaan ei kuuma intiaanikesä. Pyöräilin joka paikkaan ylittäen aina Lauttasaaren sillan. Edesmennyt äitini rakasti siltaa. Oli sää mikä tahansa, sillalla se aina paranee. Sillalta näkee horisontin, jonka takana avautuu muu maailma, Eurooppa.

Kurvasin kohti huvivenesatamaa ja Tallbergin puistotietä. Puistotie on yksi Lauttasaaren mahtavimmista elämyksistä, varsinkin jos ajaa siitä autolla. Leveä allée, tilava ja lähes majesteetillinen väylä, valtavien tammien ja koivujen reunustama, joiden takana aukeaa molemmin puolin laajat nurmikkoalueet. Puistotien pitäisi kylläkin johtaa kirkolle tai ehkä valtion päämiehen linnalle, mutta voi, kirkko on, mutta se on hieman sivussa. Kaupunkisuunnittelijoilta on tässä kohtaa puuttunut visio, kuten Larussa muutenkin monessa kohtaa.

Saari on tilkkutäkki, monen vuosikymmenen kollaasi, monin paikoin ankea ja ruma. Pääväylä Lauttasaarentie on lohduton laatikkojono. Kartanosta on jäljellä muutaman puistokäytävän huonokuntoinen puusto, rakennukset on ahdistettu pienelle saarekkeelle. Uusilla hirmuhintaisilla asuinalueilla ei ole palveluja. Yhdyskunnalta puuttuu keskusta, vaikka asukkaita on Jyväskylän verran. Uusi kauppakeskus on rakenteilla, mutta povaan siitä ketjuliikkeiden ja metron muodostamaa persoonatonta läpijuoksutilaa.
--
I thrive in late summer, presumably because I was born in August. I am at my best at that time of the year, full of energy, in good spirits, full of ideas and plans. My friends have returned to their usual quarters, back from gallivanting around the globe. Grocery stores abound with colorful produce, clothes racks with new fashions. Restaurants have a new menu, theaters a new program.

For me the new year, a full 12 months' cycle,  begins in September.

Cycling to and from Lauttasaari I have found a few favorite places, e.g. Tallberg's parkway, and quite a few ugly ones. The island is an ill-planned patchwork of post-war building styles. The oldest parts are left in dire shape, crammed among  boring sixties' and seventies' housing blocks. The fifties, however, gave the area some space and airiness, but the current building spree has produced overwhelmingly tight-fitted constructions with no surrounding services. How long can one admire an expensive view of the horizon when there is nothing else worth seeing, no place to take a walk to?



2 comments:

Jael said...

Kauniit kuvat!
Uusi vuosi syyskuussa...no meillä se oli just tällä viikolla eli vuosi 5775 alkoi torstaina.Onneksi sentään on gregoriaaninen kalenteri käytössä pääasiassa täälläpäin.
Minne se kauppakeskus nousee?

May Kay said...

Jael, Larun vanha ostari on revitty ja sen tilalle nousee saaren metroaseman pääsisäänkäynti. Sen päälle tulee kauppa- ja liikekeskus sekä asuntoja. Ostarirumilusta minun ei ole ikävä mutta sen (ainoa) hyvä puoli oli mataluus. Uusi keskus tulee olemaan korkea, muistaakseni maanpäällisiä kerroksia on 6-8. Entisenä, ja takaisin vielä palaavana, keskusta-asujana olen pienuuden ja mataluuden puolestapuhuja. Tykkään monimuotoisuudesta, aikakausien kerrostumista, bisneksiinsä rakkaudella suhtautuvista yrittäjistä, yksilöllisyydestä.