6 Oct 2014

Syksyinen Sapokka. Sapokka park in Kotka

Isoja, monipuolisia istutuksia.

Tämä sai minut innostumaan havukasveista.

Tyrniä rantakasvina.

Merenlahti syysauringossa.

Liuskekiven onnistunutta käyttöä.


Jokapaikan bergenia, vuorenkilpi, näyttää näin hyvältä yhdistettynä graniittipengerrykseen ja mataliin havuihin,

Upea kallio ja vesiputous - putouksen vesi johdetaan merestä.

Tämä on pihlajanmarjojen vuosi.



Olen vaeltanut merta edemmäksi puutarhoihin. Läheltäkin olisi löytynyt nähtävää ainakin Porvoossa ja Kotkassa. Molemmista on sukeutumassa varsinaisia puutarhamatkailun kohdekaupunkeja ihan Ruotsin Enköpingin tapaan. Minä vain en ollut tiennyt niistä.

Kesällä löysin Porvoon joenrantapuistot ja pari viikkoa sitten kävin luokkani kanssa Kotkan Sapokassa ja Meripuistossa sekä Mustilan arboretumissa. Mustilassa en kuvannut, sillä halusin vaeltaa rauhassa nauttien.

Sapokka on hieno, iso ja monimuotoinen alue. Siellä on meren poukama ja keinotekoinen vesiputous, jonka vesi pumpataan mereltä. Havupuita ja -pensaita on käytetty taitavasti, mikä pani miettimään, miksi niitä ei näy meillä enemmän puistoissa ja kotipihoilla? Miksi minä suhtaudun niihin nuivasti? Ovathan ne vihreitä ympäri vuoden, terveitä, hyvältä tuoksuvia, monivärisiä, kestäviä ja kaiken lisäksi suomalaiseen maisemaan luontevasti istuvia. Johtuuko nurjamielisyyteni Suomen tienvarsien loputttomilta vaikuttavista kuusimetsistä, tylsistä ja apean oloisista?

Ei ole rumia kasveja, on vain kasveja väärissä paikoissa. Espoon omakotialueiden tuija-aidanteet ovat kurssitovereitteni jatkuvan vitsailun ja voivottelun aihe, niitä kun näkee koululle mennessä joka puolella. Täällä pilarituijia näkyy istutuskokonaisuuden osana, ja yht'äkkiä ne ovatkin oikein kauniita.
---
I have gone overseas to visit gardens, missing a few home grown ones. Porvoo and Kotka are evolving into interesting destinations for gardening tourists, so it is odd I had not been aware of them.Well, I am now. I discovered Porvoo this summer, and was taken to Kotka's Sapokka with my gardening class.

Sapokka made me wonder how come I have looked down on evergreens. They are hardy, evergreen, tough, nice smelling, offer a huge variety of tones and forms. Does my aversion stem from the Finnish fir tree forests, running endlessly along our high ways in a dismal and boring manner?

There are no ugly plants, only plants in wrong surroundings. The ubiquitous stiff and  bare Thuja hedges of Espoo are the object of my classmates' mockery and despair. In Sapokka even a Thuja gets a chance as an elegant member of a well thought-out planting scheme.

2 comments:

Marietta said...

Minäkin ihastuin viime kesänä Kotkan puistoihin. Sieltä sain monta ideaa, joita voi käyttää kotipihassakin, mm. tuo mainitsemasi havupuiden käyttö istutusryhmissä. Istutin loppukesästä yhden kärhön kiipeämään katajaan, eikä se olisi tullut mieleenikään, ellen Kotkassa olisi nähnyt sellaista.

May Kay said...

Marietta, huomaan tykästyväni "mahdottomuuksiin", sellaiseen, joka tuntuu eksoottiselta ja haastavalta, kun taas tuttu ja turvallinen = tylsä. Taitaa kohdallani päteä paitsi kasveihin myös muun muassa miehiin ;-)