5 Oct 2014

Writer's block









Sään kanssa kävi eilen tuuri. Syksyisessä metsässä tuoksui auringossa lämmennyt neulasmatto, kuusikkojen sammaleiset kivikot toivat mieleen John Bauerin kuvitukset. Jopoilimme rantoja pitkin ohi valtavan, hiljaisen teollisuushallin ja pysähdyimme autiolle uimarannalle. Kalliolla oli puoliksi syöty silakka ja kuollut sudenkorento. Istuskelimme lämpimillä kivillä, kuvasimme ja jatkoimme kohti rantakahvilan lohileipiä ja hillomunkkeja. Eilen taisi olla syyskesän viimeinen päivä.

Minulla on ollut motivaatio-ongelmia blogini kanssa, jonkinasteinen writer's block. Puuttui näkökulma. Oma puutarhani ei riitä ainoaksi aiheeksi eikä muissa tule käydyksi kovin usein. En ole ihmeempi kuvaaja, puutarhurina olen yhä noviisi, naamakin on vanhanpuoleinen, kotini ja vaatekaappini epätrendikkäät, aiheeni pomppivat sinne tänne.

Blogosfäärissä eivät tällaiset tädit juuri kerää seuraajia, joten miksi ja kenelle kirjoitan?

Tauko oli hyväksi. Ylläpidän blogia dokumentoidakseni kokemaani itselleni ja läheisilleni. Paluumatkalla Köpiksestä, jonne ajoin tyttären muuttokuorman, hellitin otteeni lapsistani. He ovat nyt omillaan, ja niin olen minäkin. Tämä on troisième âge, aktiivisen työelämän jälkeinen vaihe, kun ajan rajallisuus konkretisoituu ja tulee kiire ottaa siitä kaikki irti.

---
I've been wondering, why I keep this blog, and suffered from writer's block. As I spend a lot of time surfing around social media, instead of doing useful things, such as my homework, I realized how vague my stuff is.

I don't cover enough gardening topics for this to be considered a gardening blog. I'm not much of a photographer, I'm still a novice gardener, and definitely too old to be interestingly chic and trendy.

The pause helped. This blog documents for me and my near ones things that surround me, interest me and fill my life in its third phase, my troisième âge. During my drive back from Copenhagen, where I had deposed of my daughter's stuff, I let go of the girls. They are now free to live their lives without my constant attention. I am now free, too, free to live as I please, which is pretty scary, challenging and exciting.

4 comments:

Nannu-serkku said...

Jatka ihmeessä blogia, se on kaunis ja hieno, ja niin olet sinäkin!

May Kay said...

Voi Nannuseni! Kiitos sanoistasi. Pyrin jatkamaan bloggaamista ilman suurempia määrittelypaineita. Tämä on mikä on, mitä milloinkin. Kaunista syksyä sinulle.

Jael said...

Hyvä kuvaaja olet,älä yhtään vähättele;D
Ja please,jatka blogia.Tauko välillä tekee hyvää,mutta sitten varmaan löytyy taas kirjoittamista.Ja sinähän osaat kirjoittaa.....

May Kay said...

Kiitos Yael. Juu, päätin olla stressamatta ja kirjoittaa kuten milloinkin tuntuu.