18 Nov 2014

Ihana pimeys. The lovely darkness







Pitkiä varjoja keskipäivällä Kasinonrannassa. Long shadows at noon.

Luen Gretchen Rubinin myyntimenestystä The Happiness Project, mikä osaltaan vaikuttaa mielialaani. Matkalla saamani valo, lämpö ja rakkaitteni seura vaikuttavat myös. Kotiin palattuani olen ollut mitä parhaimmalla tuulella. Masennukseen taipuvana minulta sujuvat marina ja motkotus , mutta palattuani olen iloinnut stadin marraskuusta, harmaudesta ja pimeydestä, tuulestakin.

Tropiikissa on kiva käydä, mutta siellä tulee hiki. Kävelykin on laahustamista. Vein mukanani kasan koulutöitä kynineen ja piirustusvihkoineen, mutta yhtä ilmastoidussa kahvilassa vietettyä iltapäivää lukuunottamatta en tehnyt niillä mitään. Ajattelukin sujui verkkaisesti.

Nautin siitä, että kävelen ripeästi, että ei ole hiki eikä kuuma, eikä tarvitse kuljettaa vesipulloa mukana. Harmaa koleus tulee syvenemään pakkaseksi, harmaus tihenee, pian tulee lunta. Kohta jo mennään kevättalvessa.

Tyttäreni sanoo, että aika kuluu tropiikissa nopeasti, sillä jokainen päivä on samanlainen. Aurinko nousee ja laskee samaan aikaan, joku päivä sataa useasti, joku päivä ei lainkaan. Pohjoisessa vuodenajat rytmittävät elämää, sääilmiöiden seuraaminen tuo luonnon lähelle ja osaksi arkea, jossa niillä on merkittävä rooli: miten pukeutua, mitä tehdä, miten liikkua.

Sunnuntaina oli aurinkoista ja viitisen lämpöastetta, ei tuulta. Kasinonrannassa ulkoiltiin, lapsia ja pyöriä oli kaikkialla. Uuden kompaktikamerani, Canon Powershot SX60HS, ostettu Singaporesta puolella Suomen hinnasta - erityisesti lisävarusteissa hinnanero oli suuri -  automaattiasetuksilla tuli vahvoja, värikylläisiä otoksia, yhtä värikkäitä kuin Balilla mutta erilaisia. Manuaaliasetukset vaativat oman aikansa, joten näillä mennään toistaiseksi. Nyt kamera kulkee helpommin mukana, vanha EOS zoomilla painoi tropiikissa liikaa ja jäi usein kämpille.

P.S. Linkki Rubinin mainioon self help-kirjaan perustuvaan blogiin löytyy yllä ja lisäsin linkin myös blogilistaani. Älykkään ja lukeneen amerikattaren hauskaa pohdiskelua hyväosaisen elämäntuskasta.
--
After I returned from the tropics I have relished the November darkness. Reading Gretchen Rubin's NYT best-seller The Happiness Project may have a role in my cheery disposition. Definitely three weeks in sunlight together with loved ones influence me. But I did not enjoy the clammy humidity, perspiring and carrying a water bottle.

Helsinki, despite the dark and the cold, allows me to breathe easily and walk briskly, to feel fresh and  energetic. The four seasons bring a rhythm to the year here, whereas, my daughter noted, in the tropics all days are alike, more or less rainy, always hot, the sun rises and sets at exactly the same time, every day.

Sunday was sunny, windless and mild. My new Canon compact, adjusted to fully automatic, took pretty pictures, and weighed very little compared to my EOS with a zoom.  Now I only have to learn the manual functions.


3 comments:

Jael said...

Upeat kuvat,onko puissa vieläkin pihlajia? Pimeyttä/harmautta kestää hyvin valoloman jälkeen ;muistan itsekin miten se vaikutti (yleensä joulun aikoihin matkustin Espanjaan pojan kanssa kun hän oli pieni).
Se kosteus on kamalaa;siksi täällä elokuussa ja osan syyskuuta olen kuin rätti ja siirrän lähes kaiken talven viileimmille kuukausille. Nyt täällä on lähes perfect;päivisin lämmintä mutta ei liikaa ,ja on kuivaa,ja iltasin ja aamuisin mukavan viileää,
Onnittelut uuden kameran johdosta!

May Kay said...

Marjoja on paljon, linnut syövät ne talvella. - Tyttären mukaan kosteaan kuumuuteen tottuu, veri
kuulema ohenee hieman noin kuukaudessa. - Uusi kamera on ihana, mutta vaatii taas opettelua, huoh. En osaa vanhempaakaan kuten haluaisin, olen laiska.

Jael said...

Minä en ikinä totu siihen kosteaan kuumuuteen;kärsin joka kesä (heinäkuun puolivälistä ehkä syyskuun loppuun...)