25 Feb 2015

Asiaa aidasta. About fences


Kuvassa on vähintään kolme kiinnostavaa asiaa: kastanjapuinen aita, risukomposti/aita, luumupuu vuodelta 1938. Puuvanhuksista kirjoitin viimeksi, ja kirjoitan vielä lisääkin, mutta aitakysymys on käsittelemättä.

Kuorituista kastanjaseipäistä ja sinkitystä rautalangasta tehtyä aitaa kutsutaan maailmalla beach fence:ksi, ranta-aidaksi. Sitä käytetään hiekkadyyneillä hidastamassa tuulieroosiota ja hiekan siirtymistä tuulen mukana. Tuttu pariskunta haluaisi sitä hiekkaista rantatonttiaan rajaamaan. Verkosta löytyi yksi toimittaja, jolta tilattuna vajaat sata metriä olisi maksanut siinä 20 000 euroa, siis järjettömästi. Täällä Rosendalissa kastanja-aitaa on joka puolella, ja vaikka olemmekin Ruotsissa kuninkaallisella Djurgårdenin saarella, en usko paikkaa hallinnoivan säätiön sijoittaneen satojatuhansia pelkkään aitaan. Olen selvittämässä saako pariskuntani aitansa aiempaa (huomattavasti) edullisemmin.

Risuaita-släsh-komposti voi ratkaista monen risuongelman. Risusavotan tulemana on useimmiten mahtava risukasa. Kasasta tulee ongelma, jos risuja ei taajama-alueella saa polttaa, tai jos ei ole turvallista nuotion paikkaa, tai jos tekee henkisesti huonoa viedä peräkärryllä kierrätysasemalle hyvää tavaraa, jonka kuljettamiseen kuluu aikaa ja bensaa. Ja monellako meistä on varastossa peräkärry?

Rosendalissa on risuaita, jossa sitä mukaa kun sen päälle kasataan uutta risusatoa sen alimmat risukerrokset maatuvat mullaksi. Prosessi on hidas, mutta toimiva.  Kuvan aita tehtiin parkkipaikan ja hedelmätarhan väliin sen jälkeen kun henkilökunta oli nähnyt asiakkaan peruuttavan farmariautonsa keskelle hedelmätarhaa rohmutaksen takakontillisen omenia. Aidan perustus on yksinkertainen: syvälle tasaisin välein juntattuja metallipaaluja, paalujen välissä vajaan metrin paksuinen risukasa.

Aita on siisti, kaunis ja ekologinen. Lisäksi se on monen hyönteisen hotelli, siileille talvimaja, ja olen nähnyt siinä linnunpesänkin.
---
There are at least three things of interest in the picture: a very old plum tree, a beach fence and a fence made of layers of twigs. I already wrote about old trees, and will do so again later on, but the fences are utterly fascinating right now.

Some friends of mine are looking for a beach fence, like the one in the photo, made of galvanized steel and chestnut poles. I found a supplier, whose price for less than 100 meters was around 20 000 euros - ridiculous! Rosendal har hundreds of meters of the very same fence, so I have enquired about their supplier. I do not think the Foundation has spent hundreds of thousands on a fence, even if it is on Djurgården, which is owned by the King of Sweden.- I'm keeping my fingers crossed that my friends get their fence a much more reasonable cost.

The other fence is a simple construction of iron poles and twigs. It is about one meter wide and a little over a meter high. It runs between the parking space and the orchard, where it was put up after the personnel witnessed, stunned,  a customer back his station wagon into the orchard and speed away with a trunk full of apples.

The beauty of it is that it looks good,  and it requires very little maintenance as the bottom twigs turn into compost and the weight of the new twigs loaded on top pushes the pile downwards into a solid, sturdy shape. Meanwhile, it makes a great insect hotel, hedgehogs crawl into it for winter hibernation, and I've seen a bird nest in it.





2 comments:

Leena K said...

Kompostoituva risuaita on tosi kiinnostava idea. Kiitos siitä. Ehkä tämäkin puutarhuri alkaa pikku hiljaa heräillä, joskin piha on vielä lumen peitossa.

May Kay said...

Leena K, aita edellyttää runsaasti tilaa, mutta sitähän Suomessa riittää. Siirtolaani sellainen tuskin mahtuisi ellei sitten yhteisille alueille. Se toimii myös tuulensuojana, jarruttaen aukeilla alueilla tuulen voimaa. Minusta se on myös esteettinen kunhan latoo risut samaan suuntaan eikä riipin raapin.