17 Feb 2015

Skansenin lahja. A donation from Skansen

Tammet. Oak trees.

Uskomme kesään. We believe in summer.

Jätteitä syövä ja kompostia paskova hirviö. The monster that eats garbage and shits compost.

Juhannusperunat kylvetään nyt. Potatoes for Midsummer are sowed now.

Planeetat päättävät. The planets decide.

Noin 60 retiisiä. About 60 radishes.

Laskiainen. You don't have this in the UK or the USA, sorry.

Edessä likusteri, taustalla nuorrenusleikattava valkopyökkiaitavanhus.




Kevät ja talvi kohtaavat osa 2. Spring meet winter part 2.
Kaikkeen minä rupean. Nollakeli, kostea myrskytuuli, ja minä menen ulkotöihin. Neljä vaatekerrosta ei ollut riittävästi. Huomenna puen villapaidoistani sen toisenkin mukaan pakkaamani.

Päivä meni tositoimissa. Aamulla kunnostimme porukalla kahvilan ympäristön viihtyisäksi. Poimimme tupakantumpit, roskat, kasasimme halkopinon ja asettelimme ulkokalusteet nätisti paikoilleen. Merkillistä, kuinka niin vähällä saa niin ison parannuksen, alue ikään kuin ryhdistäytyi.

Olen tämän viikon kompostointivastuussa. Teräksiseen hirviöön kaadetaan maatuvat jätteet, pellettejä lisätään päälle pari kuupallista, painellaan nappeja, ja jonkin ajan päästä hirviön peräpäästä suoltuu höyryävää tavaraa, joka päätyy kompostiin puutarhajätteiden ja viereisen Skansenin lahjoittaman lannan kanssa jatkokompostoitumaan. Tämä sitten joskus levitetään kasvimaille, jossa se muuttuu syötäväksi ja kukkivaksi. Kiehtovaa!

Jäin miettimään, minkä verran oikeasti Skansenilta tulee hevosenlantaa ja minkä verran lanta on karhu-, poro-, hirvi- tai riikinkukkoperäistä, sillä niitä siellä on enemmän kuin hevosia.

Jonkin aikaa kylvimme retiisejä. Tovi meni kylmässä kasvihuoneessa klematiksia ja valkosipuleita kastellessa. Kastuin. Palelin sikana. Sitten tuli lounasaika, jonka laskiaispullat kotitekoisine mantelimassoineen hyvittivät aamun kurjuudet.

Iltapäivän uudistimme vanhaa, kolmen metrin korkuista valkopyökkistä pensasaitaa tikkailla ja telineillä taiteillen. Välineet olivat tuliteriä Fiskarseja, keveitä ja purevia, suosittelen. Tuuli vinkui korvissa ja löysi kaikki väylät neljän vaatekerrokseni alle. Saimme neljän puutarhurin voimin leikattua neljäsosan urakasta, ja jälki oli hieno, tasainen kuin viivottimella vedetty.

Opinko paljon uutta? En. Mutta opin, että osaan ja tiedän enemmän kuin tiesin.
--
I doubted my sanity today. What kind of  a person voluntarily spends her day in a storm and  freezing weather, when she could just as well stay inside watching Breaking Bad on HBO? Four layers of clothing was not enough, so tomorrow I'll add my fifth and last one.

This week I am in charge of the compost monster, a steely horror of a machine that eats biodegradable waste and produces a steamy heap for further composting with garden waste and horse manure donated by the neighboring Skansen zoo. I believe that much of the manure is from , i.a., bears, reindeer, elks and peacocks as they outnumber the horses at Skansen. All this ends up on our plates in the form of vegetables. Fascinating!

Watering garlic in the cold green house was no fun but I tried to imagine the 200 plus kilos to be harvested in summer that I was helping to produce. I got wet and froze.The fastlagsbullorna at lunch made up for the miseries I endured in the morning.

The afternoon was windier and colder. I spent it perched on ladders and platforms cutting an old hornbeam hedgerow three meters high. Thanks to the new Fiskars equipment, lightweight and sharp, it went better than I expected.

Did I learn a lot? No. But I know now that I actually know a lot more than I knew.

No comments: