5 Apr 2015

Odotusta. Waiting

Märkinä rantakallioiden muodot korostuvat. Water highlights the soft shapes of the granite.

Neulasia ja käpysiä kivensylissä. Last season's details.

Kiinnitä veneesi. Fasten your boat. 

Ensi kerralla otan säkin mukaan ja vien kompostiin. Kelp and compost are a great mix.

Luonto maalaa joskus voimakkailla väreillä. Nature's lichen painting.

Naavaparta. A lichen beard.

Miksi sammalesta halutaan eroon? Why hate moss?

Tulen henki. The spirit of a live fire.

Muutama päivä eteläisimmässä kolkassamme teki hyvää. Viisiviikkoinen Ruotsissa vaati palautumista, olihan sohvaantunut kroppani joutunut äkisti töihin - päivittäin kahdeksan tuntia ulkosalla, päälle kävely töihin ja takaisin.  Ensimmäisinä iltapäivinä lähes hiivin kotia kohden, niin kipeät jalkani olivat, kiitos töissä käyttämieni teräsvahvisteisten, kovien ja painavien kenkien. Kolmannella viikolla helpotti, kun hemmotellut ulokkeeni tottuivat uusiin olosuhteisiin.

En myönnä, että iälläni olisi asian kanssa tekemistä, sillä kollegani  Anne oli samaa vuosikertaa ja puski ulkotöissä väsymättä. Harjoituksen puutetta se oli, ja olen ylpeä, että menin, tein ja selvisin.

Heti palattuani alkoi seuraava harjoittelujakso eräässä  kasvihuoneessa .Jos Rosendal on puutarha-alan viiden tähden hotelli, niin normaali kasvihuone vastaa matkailumajaa. Pitkässä muovitunnelissa, jonkun kymmenen vuotta sitten hylkäämillä konttorituoleilla kyyhötetään muovilaatikoista kyhätyn työpöydän ääressä ja jaetaan kivikovia perennanjuurakoita ruukutettaviksi myyntiin. Ergonomiasta ei ole tietoa: parissa päivässä hartialihakseni menivät jumiin, kämmenet turposivat ja sormenpäistä lähti nahka paksuista työhanskoista huolimatta. Ulkona oli +2 astetta, sisällä viiden minuutin välein vuoroin hiki ja vilu, kiitos lämpöpuhaltimen.

Mikä on minun ollessa, jäljellä on 2,5 viikkoa, kun taas monelle se on, jos hyvin käy, tuleva työura. Ihmettelen, missä ovat terveysviranomaiset ja ammattiyhdistys. Toisaalta, jos ne joutaisivat paikalle, ei kohta olisi niitä vähiäkään kotimaisia kasvihuoneviljelijöitä.  Katteet ovat huonot, sesonki lyhyt ja ulkomainen halpatuonti rehottaa. Jokainen parannus olosuhteissa on suoraan pois yrittäjän palkasta.

Hangossa vallitsi harmaa tyven. Äskettäinen lämpöjakso oli herättänyt luonnon, joka odotteli silmut paisuneina seuraavaa lämmintä. Vaelsimme Neljän tuulen tuvalle, tutkimme Tulliniemen luonnonsuojelualuetta, kahvittelimme Regatassa. Kaupunkiin virtasi lisää väkeä, yhä useamman huvilan ikkunaan syttyi valoja, alkoi näkyä tuttuja. Pääsiäinen on optimistinen ja paineeton juhla, joka ennakoi valoa ja kevättä.
--
I was exhausted after my stint in Stockholm. My body had gone through a rough time after a winter on the couch. Eight hours outside, six kilometers to work and back. My feet had screamed for mercy in the first weeks after work because the working shoes I wore were hard, inflexible and heavy. After my feet got used to the new conditions the return walk became more pleasant.

I prefer to think it is a matter of lack of exercise and training, instead of a matter of age. My same-age colleagues did just fine.

Once back I started on a traineeship in a greenhouse, and again, after only two days in a plastic tunnel dividing perennials, my body complained bitterly. This time it was the shoulders, the palms and fingertips, the latter losing their skin despite the thick gloves. But why complain, I have 2,5 weeks to go, while for many this represents the future, if they are lucky to get a job.

Hanko was a mild, grey respite. The sudden warmth of the previous week had awoken the nature which seemed to hold its breath, waiting for the next wave of warmth to arrive. We walked along the shore, stopped for coffee in the only café open, took pictures. Easter is a relaxed holiday as it is on the threshold of a new season of light, warmth, sunshine.

2 comments:

Jael said...

Ei mikään helppo työ tuo valitsemasi,mutta toivottavasti tuo myös nautintoa.Kauniit kuvat:)

May Kay said...

Jael, harva työ on helppoa mutta tähän asti työni on ollut eri tavalla vaikeaa. Olen se vanha koira, joka opettelee uusille tavoille. Enkä usko tulevina vuosina ruukuttavani angervoja kuin satunnaisesti, jos silloinkaan. Sen sijaan voisin kyllä ryhtyä leikkaamaan omenapuita ihan maksusta, alan osata.