5 Jun 2015

Kivinainen. Brick-layer woman

Etenee. Progressing.


Antiikkia antiikkia. Antiques.

Omenapuun takaa siintää perennamaa. A glimpse of the new plantings.

Tuholaisvaroitus. Warning for pest invasion.

Tarpeettomat. Useless.
Kivityöt etenevät hitaanlaisesti, mutta etenevät kumminkin. Käytän 20 x 20 x 4 laattoja, jotka aikoinaan löytyivät tontilta nurmen alta. Viidessätoista vuodessa ne ovat kiertäneet paikan ainakin kerran. Ensin ne olivat keskikäytävällä, mutta värisilmäni kärsi punamullan ja terracottan yhdistelmästä, sen jälkeen perennapenkeissä, missä ne eivät päässeet oikeuksiinsa, ja lopuksi eteläisen kasvimaan ympärillä.

Laatat ovat hienot, käsin tehdyt. Ne ovat yksilöitä,  eri paksuisia, eri sävyisiä  ja epätasaisia. Pyörittelen niitä kuin arvotavaraa, parasta mahdollista loppusijoituspaikkaa etsien. Mietin, kuinka ne on pelastettu joltakin purkutyömaalta, saatu ilmaiseksi, ja kuskattu portille firmalta lainatulla pakettiautolla, lopun matkaa kottikärryssä. Silloin kaikki tehtiin halvoista tai ilmaisista ylijäämämateriaaleista, sillä pulaa oli sekä materiaaleista että rahasta. Kiveykseni ei ole täydellisen tasainen tälläkään kerralla, mutta sillä on tunnearvoa.

Olisin säilyttänyt alkuperäisen möksäni, jos olisin voinut. Mutta kun avasin sisällä kulmakaapin, lautojen välistä paistava aurinko häikäisi. Kirvesmies raapi niskavillojaan ja totesi tönön läpimädäksi. Laudat olivat mustat katonharjaan asti. Sinne meni unelma satavuotiaasta puutarhavajasta.

Perennapenkin laajennus on valmis. Siirtelen siihen jakotaimia sekä äsken ostamiani BOV:ien (Blomsterodlingens vänner r.f. - mikä ihana nimi: Kukankasvatuksen Ystävät!) perennoja. Mutta mutta.. Sitä ennen kaivan ylös ällöttäviä sipulikasveja, kuin tyhjästä tänne levinneitä. Ne täyttävät perennojen välit kuin vihreä karvapeite, tiheinä ja kukkimattomina. Talikolla nostelen nyrkin kokoisia paakkuja ja heitän jätesäkkiin, koska kompostiin niitä ei voi panna, ne jatkavat elämistä siellä. En tiedä minkä nimisiä ovat, mutta nimeämättöminäkin ne ovat ylimääräinen työvaihe.
--
The work progresses, slowly but surely. I am reusing hand made tiles, probably salvaged from some yard seventy years ago. They are beautiful, no one like another, thick, heavy, uneven. So my pavement will not be perfect either, but there is a sentimental value to it.

2 comments:

Riitta Jylhä said...

Löytyisipä minultakin tuollainen aarre! Ei ole totta.

MayKay said...

Riitta Jylhä, en ensin arvannut aarteeksi mutta nähtyäni nykyajan teollisia betonilaattoja osaan jo arvostaa. Kauniita ovat. Ja "antiikkia".