2 Oct 2015

Loistava lokakuu. Outstanding oktober

Ilmassa omena- ja päärynäpudokkaiden tuoksu. The smell of fallen apples and pears.


Liikaa kuunlijoja. Too many hostas.
Näiden äidin päivät päätti kai kissa.  Yksi oli jo kuoriutunut ja kuollut, nokka ammollaan. A cat must have taken their mom. One had already hatched, and was dead, beak wide open.

Pikkusipuleista syntyy sipulipelto. Small bulbs make a field of bulbs
Pikkusipulit eivät kesken lopu. No end of small bulbs.

Alkusyksy on vuoden parasta aikaa, tänä vuonna ainakin. Viileitä öitä seuraa utuisia päiviä, kultaista auringonpaistetta, taivas on syvän sininen, ja illan pimeys putoaa puutarhan ylle kuin villahuppu, äkisti, lämpöisenä.

Minulla ei ennen ole ollut näin paljon aikaa syystöille, eikä näin kiire. Aiempina syksyinä olen vähän vain siloitellut pintoja; rapsuttanut nurmea, leikannut hostien yöpakkasilla limaisiksi muuttuneet lehdet kompostiin, lykännyt sinne tänne sipuleita. Kodillekaan ei riitä satunnainen imurointi, joskus on suursiivouksen paikka. Blåkullan suursiivous oli tekemättä koko ajalta, jona olen sitä hallinnoinut. Narsissit kukkivat laiskasti, tulppaanit tekivät vain lehtiä, omenapuissa oli vesiversoja ja hapankirsikka rehotti pöheikkönä.

Tänä syksynä:
- Hoitoleikkasin kirsikka- ja omenapuut; poistin muutaman tukevan oksan sen sijaan, että olisin napsinut vesiversoja sieltä täältä.
- Kymmenkunta valtavaa kuunliljaa päätyi kompostiin.  Ne eivät kelvanneet naapureille, KUKAAN ei halua kuunliljoja, vain kotilot pitävät niistä. Moni päivänlilja kohtasi saman lopun, niiden jakaminen ja ruukuttaminen olisi ollut liian iso homma hyötyyn nähden.
- Siirtelin yksin kappalein ostamiani perennoja ryhmiin; puutarha on ollut perennakokeilujen aluetta, nyt se saa luvan muuttua ammattilaisen puutarhaksi...
- Koska tontti viettää loivasti koko pituudeltaan etelänurkkaan päin, tuin perennapenkkien taustoja kivillä - ensi kesänä rumat kivet peittyvät istutuksiin.
- Otin lintupöntön alas pestäkseni sen. Siellä oli vastassa tragedia, pesä täynnä munia ja yksi nälkään kuollut poikanen.  Alueella liikkuu vapaina kissoja - todella vastuutonta niin omistajilta!
- Kuljetin säkkikaupalla muumiotautisia omenia Sortti-asemille. Minulle riittäisi puiden kukinta, omenat ne saisivat jättää tekemättä.
- Revin pois tuoksumataraa, joka leviää kasvien sisällekin. Se on tarkkailulistalla epäiltynä aggressiiviseksi vieraslajikkeeksi.
- Levitin mustanpuhuvaa, tuoksuvaa kompostimultaa seulottuani siitä sattumat; kivet, oksat, juurakot.

Keväällä kaivoin maasta tuhansia pikkusipuleita. Viidentoista vuoden aikana istuttamani narsissit olivat lisääntyneet niin, että niitä löytyi kerroksittain tiiviinä paakkuina. Ei ihme, etteivät ne jaksaneet kukkia. Opin tästä, että a) muista, mihin kaivat sipulit, b) nosta ne ylös 3-4 v välein, istuta uudestaan harvaan, lannoita.  Myös kuun- ja päivänliljat on hyvä nostaa ja jakaa muutaman vuoden välein.

Jalostetut tulppaanit taantuvat täysin, ellei niitä lannoita, ja ehkä silloinkin - en ole lannoittanut. Toisena vuonna ne tuottavat enää lehtiä. Darwin-lajikkeista keltainen ja punainen olisivat ikuisia, mutta en piittaa niistä väreistä, joten kokeilen pinkkejä hybridejä.

Jostain on tullut sarjatähdikkiä (pieni sipuli) sekä toista myöhäistä, valkokukkaista sipulikasvia (iso sipuli), yritän päästä eroon niistä - roskiin vaan!

Annoin sipuleiden kuivua kesän yli ilmavassa metallikorissa. Poistin kuivat varret ja levitin sikin sokin kasvimaan istutuslaatikoihin, päälle ripottelin luujauhoa. Keväällä nähdään, onko tulema vihreä lehtiviidakko vai lavakauluksellinen narsisseja. Vai kuopivatko kanit ne nurinniskoin - niitä on taas valtavasti johtuen viime leudoista talvista.

Siis verkkoja, verkkoja, kaiken suojaksi verkkoja!
---

No comments: