19 May 2017

Luonto vei voiton. Nature conquers



Kukoistava Rosa "Therèse Bugnet". A happy Rosa "Thérèse Bougent".
Blogini luonnehdinnassa kerron hoitavani "pientä, tautista plänttiä".  Tautisuus ei ole vitsi, vaan ikävä tosiasia. Niin kiva harrastus kuin puutarhani onkin, olisi se vielä kivempi, ellevät sitä vaivaisi erilaiset kasvitaudit ja -tuholaiset. Vaikka puutarhanhoito on parhaimmillaankin ainaista känää luonnonvoimien kanssa, on pläntilleni siunaantunut riesoja normaalia enemmän. Samat riesat löytyvät naapureiltani, mutta moni heistä ei tiedä, halua tietää tai välitä niistä.

Mesisieni on kestoaiheitani.  Tänään uurastin sen tuhoaman teresanruusun, Rosa "Therèse Bugnet":n juurakon kanssa. Vielä muutama viikko sitten ruusuni oli hengissä, joskaan ei täydessä terässä. Yllä on terve teresanruusu. Se on plänttini terveellä puoliskolla, tuottaa uutta oksaa, on tuuhea ja elinvoimainen. Alla on kuolleen ruusun naapuri, vainaja muistutti sitä:
Kituva T.B. The rose is not feeling well.
Kuvan teresanruusulla ei mene hyvin; se on harva ja väsynyt. Voi olla, että se vielä kukkii tänä kesänä, mutta se on varmasti sen viimeinen. Saattaa se toki tehdä vielä lehdet ja kuolla saman tien. Niin kävi muun muassa upealle ruusuorapihlajalle: ensin se avasi lehtensä, yön yli se kuoli.

Mesisienen torjunnassa - tai no, ei sitä torjuta, sen haittoja pyritään hillitsemään- olennaista on hyvä hygienia. Kuolleesta kasvista ei jätetä maahan juuren palastakaan, kaikki pitää saada pois. Se on mahdotonta, ellei kaiva valtavaa kuoppaa ja vaihda multaa. Mutta aina voi yrittää.
Vainajan jälkihoito. The remains of the dead rose.
Vainaja on pilkottu paloiksi: piikittömät versot menevät risunkeräykseen, piikikkäät pilkoin jätesäkkiin, viimeisenä on valtavan juurakon kaivaminen ylös.
Diagnoosi on oikea. My diagnosis is correct.
Ruusu ei ollut kuollut vanhuuteen eikä kylmään, vaan koko juurakko haisee sieneltä, ja kosteina riekaleina irtoavan kuoren alta löytyy verkkomaista rihmastoa ja valkoista jauhoa. Selvä juttu: mesisieni, Armillaria mellea.

Plänttini tämä osa voi huonosti, toisella menee toistaiseksi paremmin. Viime vuonna annoin mesisienen pilata päiväni, tänä vuonna annan periksi. Luonto voittaa aina, ihminen sopeutuu.
--
A rose bush died suddenly, and by the looks of it I knew that honey fungus was to blame.Sure enough, when I dug up the massive stump, it had all the signs of the "worst thing that can happen to a garden". I've let the fungus spoil several seasons of gardening for me, but this year I have given up. Nature has always the upper hand, man adapts.

2 comments:

Marietta said...

No voihan mesisieni :( oletpa ikävän asukin palstallesi saanut! Kaikenlaista tautia ja tuholaista luonto välillä tarjoilee, mutta tuosta vaivasta en ole kuullutkaan. Iskeekö se nimenomaan ruusuihin vaiko pensaisiin yleensäkin? Onneksi tonttisi toinen puoli on terve ja toivottavasti se sellaisena pysyykin!

Maylis said...

Marietta, mesisieni on Suomessa melko tuntematon, minkä huomasin kun aikoinaan yritin sitä selvittää. Edes Hgin Yliopiston tiedemiehet eivät olleet avuksi. Se on lahottajasieni, joka suotuisissa olosuhteissa käy ensisijaisesti puuvartisten kasvien kimppuun ja estää niiden aineenvaihdunnan. Kasvi kituu kunnes se kuolee äkisti. Olen menettänyt sille viime vuosina toistakymmentä puuta ja pensasta. Sienen rihmasto etenee 20-30 cm maan pinnan alapuolella 1-1,5 metrin vuosivauhtia, joten ennen pitkää toinenkin palstan puoli saa sen. Viime vuonna löysin sitä jo perennoistakin... Ainoa toimiva keino olisi kaivaa kaikki ylös, polttaa kasvit ja vaihtaa multa. Koska se on mahdottomuus, voin vain pärjäillä. Kaivan sairaat tai kuolleet kasvit ylös, vien Sorttiin, vaihdan mullan ja toivon, että menisi muutama vuosi ennen kuin joudun uusimaan homman. - Suotuinen olosuhde: suoperäinen, kostea ja tiivis maa, jossa on paljon lahoavia juurakoita. Ts. juuri sellainen, millainen meillä Ruskeasuolla on :-(