12 Jun 2017

Iloa ja epätoivoa. Happy and desperate.

Moskovan kaunotar ansaitsee nimensä. Die schöne von Moskau is true to its name.

Klassinen kaunotar Mme Lemoine. The classy Mme Lemoine.
Kamala nimi, ihana syreeni Andencken an Ludvig Späth. Horrible name, lovely lilac.

Home base. Kotipesä.
Miksi nuput eivät aukea? Why won't the buds open?
Englannista kokeeksi tilaamani gladiolukset pilkottavat. The gladioli ordered from the UK are late but turning up.
Istun sisällä kaatosadetta pitämässä ja seuraan palstani lentoliikennettä. Tiaiset ovat perustaneet perheen, jolla näyttää olevan julmettu nälkä. Supermarkettiin ei ole pitkä matka: omenapuihin on tänäkin kesänä ilmestynyt omenankehrääjäkoin toukkia (grrr). Tiaiset suhaavat suoraan verannan tolppien välistä päätypuolen omenapuuhun ja takaisin pönttöön. Miksi ne eivät kelpuuta oman puun matosia, olisihan ruoanhakureissu vielä lyhyempi - ehkä ne eivät ole yhtä mehukkaita?

Syreenit kukkivat valtoimenaan. Sateella niiden tuoksu voimistuu, koko Bruna tuoksuu. Vinoon kasvanut Mme Lemoine oli täällä ennen minua, Andencken an Ludvig Späthin kamalan nimen saanut violetti ihanuus on hieno kontrasti keltaiselle spirealle. Moskovan kaunotar ei voi hyvin; sen nuppuja syö jokin öttiäinen ja lehdet ovat pienet (huoh). Sateen jälkeisessä kosteassa udussa syreenit ovat kuin tuoksuvaa kuohua.

Kahdessa erässä istuttamani gladiolukset varttuvat, englantilaiset ovat pitkästä matkasta huolimatta hengissä. Yhtä lukuunottamatta myös daaliat virkosivat koomastaan, niin Plantagenin "junttiversiot" kuin aristokraattiset englantilaiset. Olen varannut yhden lavakauluksen leikkokukille, mutta tulppaaneistahan ei tullut mitään. Toistaiseksi nämä lupaavat upeita kimppuja tuonnempana. 

Kuvan Lucko-hara on oivallinen vesiheinän kitkijä ja multapinnan kuohkeuttaja. Eikä ole hinnalla pilattu, kympin verran. Sitä saanee Suomestakin, ei vain ole sattunut kohdalleni vielä.

Kaksi rodoa teki hienot nuput mutta ne eivät auenneet. Nopea käynti Dendrologisen seuran sivuilla kertoi, että kyseessä voi olla alppiruusunlude tai sienitauti, ehkä jopa bud blast:iä aiheuttava kaskas. Torjutaan poistamalla kuolleet nuput ja vioittuneita oksia. Huohhh.

Kävijät huokailevat paratiisini ihanuutta, mutta kun minä katson sitä näen myös tuhoa ja tauteja. Vuosi sitten olin antaa periksi, mutta talven yli asiaa pyöriteltyäni päätin kääntää vaivat haasteeksi. Ratikkamatkan päästä kun en muuta paratiisia saa.
My paradise has more than its fair share of snakes. I was about to give up and hand over its keys to a new hopeful gardener. But after carefully considering the pros and cons over the winter I realised that finding a new paradise at the distance of a thirty minute tram ride was unlikely.

I decided to write about all of it, not only about the beauty and pleasure of tending to a garden but also about the larger than normal share of problems with pests and illnesses. A city garden is bound to be more vulnerable than one in the country, far from pollution and congestion. 

Several calm years went by after a horrible attack of honey fungus. This spring I lost a rose bush and expect to lose many more bushes and trees within a few seasons. The magnificent cherry  Prunus serrulata 'Accolade' from 2015  -check the link- is about to go. It had its moment of glory, its swan song, as trees infested by the fungus often do, and now it is dying. I'm trying to see this as an opportunity for new plants and methods as well as an education in pest control.

2 comments:

Tiiu/Puutarhahetki said...

Upeat syreenit! Tsemppiä taistelussa tuholaisia ja tauteja vastaan. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle! P.s. blogissani on synttäriarvonta:)

Anonymous said...

Hei Tiiu, taistelen, vaikka tiedän jo hävinneeni. Enää on kyse valinnoista - mitä kasveja minne- ja luonnonmukaisista torjuntamenetelmistä. Aihe on sinänsä kiinnostava mutta käy voimille. - Oih onnellinen, jolla on kohta oma kasvihuone! Menestystä! Seuraan blogissasi sen pystyttämistä.