7 Aug 2017

Paluu juurille. Finding my roots

Butchart Gardens, Victoria, Vancouver Island, British Columbia, 2004



"Mutta yhä näen nuo maisemat edessäni, minun ei tarvitse edes silmiäni sulkea, ne vain ilmestyvät eteeni kristallin kirkkaina, kuin olisin tuolla vuorella tänä hetkenä. Vuoret, metsät, meri, lumiset vuorenhuiput, ne ovat tässä ja nyt, en tarvitse valokuvia niiden mieleeni palauttamiseen." Jouko "John" Karjalainen

Isä kuoli Helsingissä vuonna 2002 79-vuotiaana. Tammikuussa 1997 hän alkoi kirjoittaa muistelmiaan, jotka hän omisti kahdelle tyttärentyttärelleen. Muistelmat lojuivat neljätoista vuotta koskemattomina kaapin pohjalla, kunnes viime syyskuussa eläköidyin ja aloin tallentaa niitä digitaaliseen muotoon.

- Jälkipolville, kerroin kaikille.

Pötyä. Oikeasti olen tehnyt sitä tutustuakseni isään ja, perheeni tarinan kautta, itseeni. Isäni ei elinaikanaan juuri kertonut elämästään, enkä minä kysynyt. Niinhän siinä tavallisesti käy: kun on kiinnostusta ja aikaa, ei kertojia enää ole.

Projekti on kohta kestänyt vuoden ja on vielä kesken. 78 sivua tiivistä, pystyä käsialaa ruutupaperilla siirtyy tuskallisen hitaasti Wordille, olen vasta sivulla 55. Edessä on loppukiri, sillä kuun lopussa matkustan Vancouverin saarelle, jossa isä vietti ison osan elämästään ja jossa minä synnyin. Muistelmat toimivat matkasuunnitelmana, joka siis on vielä osittain auki ja täydentyy vasta viime tingassa. Pelkkä puhtaaksi kirjoittaminen on tylsää hommaa, sivuilla kuuluva isän ääni käy tunteisiin, ja viime tinka on minulle sopiva tavoite.

Puutarhablogi Villa Blåkulla muuttuu vähäksi aikaa matka-, puutarha-, luonto- ja elämänkertablogiksi. Uutta en pariviikkoista reissua varten viitsi perustaa, mutta haluan dokumentoida tämän paluun menneisyyteeni jonnekin, ja siihen blogi sopinee hyvin.

Edellinen vierailuni, ja oheiset kuvat, ovat syyskuulta 2004, kun tein työmatkan jälkeen pikavisiitin saarelle.  Butchart Gardens on yksi 460 km pitkän, 100 km leveän Tyynenmeren saaren ja ulkoilijan unelmakohteen tärkeimmistä nähtävyyksistä, joten varmasti palaan sinne.

Toivottavasti viihdyt kanssani matkan ja projektin edetessä.

Japanilainen puutarha. The Japanese Garden, Butchart Gardens, 2004.
"I can still picture that view, I don't even need to close my eyes, it appears in front of me, crystal clear, as if I were standing on that mountain this very moment. Mountains, forests, sea, snowy mountain tops, they are here and now, I do not need photographs to recall them."  Jouko "John" Karjalainen

Father died in Helsinki at the age of 79 in 2002. In January 1997 he started to write his memoirs, which he dedicated to his two granddaughters. The memoirs remained untouched  for fourteen years, then I retired and undertook to digitalise them. 

- For future generations, I told everybody.

Rubbish. I am doing it to get to know him and my family history and to understand myself better. Dad seldom spoke of his past, and I never asked. When I finally had the time and the interest to listen, there was nobody left to ask.

The project has taken a year and it is still unfinished. I need to hurry up now, as in a few weeks I will travel to Vancouver Island, where father spent many years and where I was born. The memoirs form the core of my travel plans, which are not quite clear yet. Procrastination is bad for the nerves but most often the end result is just as good.

Villa Blåkulla will, for some weeks, become a garden and travel blog with bits of personal history. I want to document this for me very important trip, and my obscure little blog is a good place for it

The photos here are from September 2004, when I last visited the island. Butchart Garden was then, and remains, one of the main attractions on the 460 km long, 100 km wide Pacific Ocean island. 

I hope you enjoy this project as is unwraps.

6 comments:

Jael said...

Hieno projekti, ja mikä aarre tuo että isäsi dokumentoi elämäänsä. Olispa isäni tehnyt samoin; jälkeenpäin olen usein miettinyt että olisi pitänyt kysyä tuota ja tätä. Hyvää matkaa sinulle synnyinseudullesi:)

Maylis said...

Kiitos Yael. Lähden loppukuusta, joten sitä ennen saatan kirjoitella tavallisia puutarhajuttuja. Niinpä niin, olisi pitänyt... Turha sitä on katua, mutta omille lapsilleni jätän hirveän määrän päiväkirjoja ellen ajoissa editoi niistä tyhmimpiä juttuja. Heillä on sitten sitäkin enemmän infoa mutsin vaiheista. Enemmän kuin haluaisivat, heh.

Mats Björkenfeldt said...

Fint!

Maylis said...

Mats, tack. Hoppas du följer mitt bloggande från resan!

Pirjo Ropponen said...

Mahtavaa. Malta ottaa rauhallisesti ja imeytyä tunnelmiin.

Maylis said...

Yritän. Kahdessa viikossa ennättää niin reissata kuin fiilistellä.