26 Sep 2017

Lännen lokari. West Coast logger

Holvikatos . A cathedral.
Pari metriä korkea kanto, tn. ensimmäisen hakkuun jälijltä. The stump, probably from the first logging, is two meters in height.
Apua, joku on tulossa! Help, someone's coming!
Polku pimeässä. The trail goes on.

Kivien alla on taskurapujen valtakunta. Under the rocks, the kingdom of crabs.
Rauha ja hiljaisuus. Peace and quiet.
Meren silottama. Sea worn.

Aikoinaan mökkiä uitettiin hakkualueelta toiselle, nyt se mätänee rannan vuorovesissä. Once the cabin was floated from logging area to another, now it rots in the tides.
"Alueen metsä oli ns second growth, uutta metsää, joka oli syntynyt 50-60 vuotta sitten hakatulle alueelle. Se oli ylitiheää, pisimmät rungot olivat 30-35 metrisiä, tyveltä 60-65 cm. Puulaji oli melkein pelkkää kanadan hemlokkia,  raskasta ominaispainoltaan. Kaadoin ja karsin sen seitsemän metriä pitkiksi tukeiksi, mittasin itse niiden tilavuuden ja sain maksun tämän mittauksen mukaan. Tukit oli myös niputettava, juuri tuon raskauden takia. Rakensin rantaan yksinkertaisen niputuslaitteen. Tukit nippuun, vahvat rautalangat ympärille ja Tree Farmerilla pois, alas hietikolle. Nousuveden aikana niput ulos rannasta ja puomit tukkien väliin kiinni teräsvaijereilla rinnakkain ja jonoon. Kun lautta, 50-60 m pitkä, 20 m leveä, oli se valmis, sitten tuli hinaaja, joka veti sen merta pitkin tehtaalle."  Jouko "John" Karjalainen

Bere Pointille johtava tie ohittaa pienen pellon, jolla juoksentelee vapaana huoleton kanaparvi, sekä pari metsätyöläisten leiriä koneineen ja peltisine rakennuksineen. Taivas katoaa, ajamme hämärää metsätietä, laitamien puut kallistuvat katoksi tien ylle. Kun vastaan tulee kuorma-auto lavallaan tukkikuorma, pysähdymme sivuun niin pitkälle kun voi joutumatta ojaan ja yritämme kutistua pienen pieniksi. Kuormuri jyristää ohi, mies ratissa heilauttaa kättään, metsään palaa syvä hiljaisuus.

Rannalla on leirintäalue. Ohitamme muutaman hiljaisen seurueen matkailuvaunuineen. Nyökkäilemme kohteliaasti. Metsän uumeniin johtaa puinen polku, liukas ja pimeä. Metsä on äänetön, huohotuksemme ja vaelluskenkiemme kopina kuuluvat tukahdetuilta kuin äänieristetyssä kopissa. Suunnattomista puista tippuu kosteutta, oksilla roikkuu vihertävää naavaa. Rannan puolen nahkealehtiset pensaat näyttävät tutuilta: salali, tuttu kukkakauppojen kimpuista! 

Pyrimme näkemään miekkavalaita, niiden kokoontumispaikkoja on tällä rannalla. Orcat tulevat tänne hieromaan itseään rannan pikkukiviin. Syyksi harvinaiseen käyttäytymiseen arvellaan opittua tapaa; se ehkä vain tuntuu mukavalta. Vaikka polun varrella on tähystylavoja, emme onnistu todistamaan tapahtumaa  - mutta oheinen video näyttää, mistä on kyse.

Ei silti harmita. Patikkamatka syvälle ikimetsään, kapeat metsätiet, kalutut hakkuuraiskiot, vanhat hakkuualueet laiminlöytyine metsänpohjineen, jyrkät rannat, äärettömät vuorijonot ja suuri hiljaisuus - saan aavistuksen siitä, millaista oli olla lokari, logger, 50-60-lukujen Kanadan länsirannikon metsissä. 

 "Rahasta oli niin kovin usein hyvinkin tiukkaa. Välillä työkin tuntui, että sekin loppuu, kuin olisi tullut seinä eteen. Ei tiennyt monesti, miten sen läpi pääsee. Elo muuttui kovin ahdistavaksi, toivottomaksi. Kuitenkin aina löytyi joku tie, neuvo ja ratkaisu. Oli vain mietittävä, koetettava löytää se rako, josta jatkaa eteenpäin, kohti seuraavaa päivää, viikkoa varten – periksi ei saanut antaa, ei hellittää hetkeksikään. Kun työtä oli, oli keskityttävä siihen, muut ajatukset siirrettävä syrjään. Olihan sitä selvitty sodastakin, miksi ei näistä vaikeuksista?" Jouko "John" Karjalainen
Rannan takana syvä metsä. After the beach, a deep forest.

"It was a second growth forest that had grown for 50-60 years after the first logging. It was way too dense, the trees were 30 m high at the most, 60-65 cm around their base. The trees were hemlocks and very heavy. I would fell, limb and cut them to seven meter long logs: I measured the volume, and was paid according to these measurement. The logs had to be bundled because of their heavyness. I built on the beach a simple device for bundling, packed the logs into bundles, tied the bundles with a thick wire and pulled them with the Tree Farmer onto the sand. During hight tide I floated the bundles off the sand and between booms, placed them side by side into lines attached to each other with more wire. When the float was 50-60 meters long, 20 meters wide, it was ready and a tugboat came and took it on the sea to the factory." Jouko "John" Karjalainen


The road to Bere Point passes a field with free ranging careless-looking chicken and a few logging camps. The sky vanishes when we drive along the road deeper into the forest, the trees lean over the road and form a cathedral. When we meet a truck with its heavy load of logs we drive to the side and try to be very very small. The driver rumbles by, waves a hand.

On the beach there is a camp site. We pass a few quiet campers, we all nod politely. A wooden path, slippery and dark, dives into the forest. There is no echo, all we hear is our pants and stumbles, no birds. Grey moss hangs from branches, water drips from high above. The dark green bushes look familiar: salal, from the florists' bouquets!

Orcas come to these beaches to rub themselves against the pebbles at the bottom. It is assumed that there is no practical reason for this comportment. It is probably something passed down from generation to generation of killer whales, and it simply feels good. We did not get to see it, so this link gives an idea of what we missed.

I do not mind. The walk in the deep woods of Bere Point , the unkempt areas logged recently and sixty years ago, the narrow roads, the silence and the mountains in the horizon have given me a picture of what being a logger in the 50-60's Canadian west coast was like.

"Often there was no money, sometimes no work, either. Like hitting a wall, it was, with no idea of how to get through. Life felt oppressive, desperate at times. But always there was a way, a means and a solution. You just had to figure it out, try to find a break, a means to continue towards the next day, the next week. There was no giving up. When there was work, you worked, concentrated on it, put aside everything else. You had made it through war, why not through these difficulties?" Jouko "John" Karjalainen

No comments: